Jänötassu
Jänötassu juoksi karkuun perässään iloisesti kirkuvia pentuja. Heidän silmänsä tuikkivat kirkkaasti kuin heidän turkkiensa tähdet, kun oppilas telmi heidän kanssaan ympäriinsä yrittäen välttää kampatuksi tulemista. Kolli oli lupautunut leikkimään sisarustensa Vadelmapennun, Loistepennun, Oravapennun ja Karhupennun kanssa sekä Käärmekullan kuolleiden pentujen Hyttyspennun ja Muurahaispennun kanssa. Myös Lehtomyrskyn sekä Kuusihännän pentu Käpypentu oli liittynyt joukkoon vanhempiensa seurasta.
“Odota vain, kyllä me sinut nappaamme!” Oravapentu huudahti kovaan ääneen. Jänötassu kehräsi pennun itsevarmalle olemukselle, mutta ei aikonut hidastaa. Pentulauman tallotuksi tuleminen ei ollut hänen suunnitelmansa kuitenkaan.
“Hän ei saa päästä pakoon!” Muurahaispentu ilmoitti kovaan ääneen muille pennuille ja he hihkuivat jotain myöntyvää toisilleen. Jänötassua juokseminen alkoi jo vähitellen väsyttää. Pennuilla tuntui olevan niin paljon energiaa oppilaaseen verrattuna, että häntä alkoi jo kovasti huolettaa, ettei hän pääsisi välttymään pentujen selkäsaunalta.
“Antakaa armoa! En ole harjoitellut pitkään aikaan ja te leikitte joka päivä yhdessä!” kolli parahti pennuille, vaikka ei häntä oikeasti leikki lainkaan haitannut. Hän tykkäsi olla pennuille huviksi. Se tuntui hänen velvollisuudeltaan.
“Ei ikinä senkin katala kettu!” yksi pennuista huudahti ja pian väsähtäneen Jänötassun selän päällä kiipeili koko pentu partio. He kirkuivat iloisesti, mätkivät nuorta kollia ja näykkivät hänen korviaan. Tähtiklaanin oppilas kehräsi heikosti pentujen leikeille yrittäen samalla edelleen tasata hengityksensä.
“Tulkaahan pennut ja antakaa Jänötassun levähtää edes hetken!” Sypressikuiske kutsui pentuja. Pian Jänötassu tunsi päältään poistuvan painon.
“Ei heidän olisi tarvinnut. Tykkään leikkiä pentujen kanssa”, kolli naukaisi ja suoristi turkkiaan muutamalla pitkällä kielenvedolla.
“Pentujenkin on hyvä levätä. Vaikka he ovatkin Tähtiklaanin pentuja, on hyvä, että he elävät silti järkevän kaavan mukaan”, Sypressikuiske naukaisi lempeästi. Jänötassu nyökkäsi hymyillen.
“Hyvä pointti”, kolli naurahti ja katsoi pentuja, jotka asettuivat Sypressikuiskeen luokse. Käpypentu siirtyi Lehtomyrskyn ja Kuusihännän luokse ja sai vanhempiensa rakkautta ja huomiota.
“Pääsisimpä näkemään emoa ja isää”, Muurahaispentu mumisi asettuessaan isänsä emon vierelle. Jänötassu katsoi veljenpoikaansa hellästi.
“Kyllä sinä vielä pääset. Ehkä voit kutsua heidät joskus uneesi ja vaihtaa heidän kanssaan kieliä”, hän ehdotti ja tökkäsi pentua kuonollaan hellästi. Hän oli joutunut jättämään vanhempansa niin surullisen nuorena. Hän ei ollut päässyt sisarensa Hyttyspennun kanssa edes kokemaan elämää sen vertaa, mitä nuori harmaa kolli oli.
“Niin! Ja silloin kerrot heille kuinka hienoa täällä on! Ja sitten joku päivä pääsemme olemaan kaikki yhdessä ja pääsemme leikkimään myös Kärpäspennun kanssa!” Hyttyspentu naukaisi ilahtuneena. Jänötassu kehräsi.
“Niin. Sitten voitte olla kaikki yhtenä suurena perheenä. Mutta tietysti toivomme, ettei heidän tarvitse tulla tänne vielä pian. Toivomme vanhemmillenne pitää ja hyvää elämää”, oppilas naukaisi. Pennut nyökyttivät merkiksi olevansa samaa mieltä.
