Jänötassu
Jänötassu juoksi nummen laitaa joen vieressä. Vastatuuli pörrötti hänen harmaanruskeaa turkkiaan hellästi ja kollista tuntui hetken, että hän olisi ollut taas elossa ja juossut Eloklaanin reviirillä jänistä kiinni. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja kuvitteli itsensä juoksemassa vanhojen ystäviensä kanssa taas elävien joukossa nappaamassa jänistä, joka parhaansa mukaan yritti paeta.
Vähitellen tähtiturkkinen oppilas hidasti tahtiaan ja avasi taas silmänsä. Hän loikkasi pienelle kivelle istumaan hetkeksi ja ihasteli Tähtiklaanin reviiriä. Se ei koskaan osannut pettää, vaikka yleisimpiä paikkoja tunsikin jo hyvin. Se oli upea paikka ja täynnä erilaisia mukavia kissoja, jotka todella ansaitsivat ikuisen rauhansa ja elämänsä.
Jänötassu tunsi kuitenkin pientä kaihoa. Kaihoa vanhaa elämäänsä kohtaan, jota hän ei voinut peittää. Hän tuntui joutuvan ikuisesti elämään sen pienen sisintä jäytävän tunteen kanssa, joka oli kiusannut häntä aina siitä asti, kun hän oli kuollut. Tietysti hän arvosti Tähtiklaania ja sen päätöstä siitä kenet se ottaisi joukkoihinsa, mutta pieni suru siitä, ettei hän ollut koskaan päässyt tuntemaan elämää koko kauneudessaan haittasi häntä hieman. Etenkin, kun hän oli joutunut jättämään niin paljon taakseen.
Hitaasti kolli veti henkeä ja sitten huokaisi pitkään. Kuka hän oli päättämään elämänsä pituudesta. Vaikka se toisinaan tuntuikin epäreilulta, hänellä ei ollut sanomista asiaan. Hänen tulisi ikuisesti elää sen ajatuksen kanssa, millaista olisi ollut päästä elämään Perhopuron rinnalla vanhuksiksi asti.
Jänötassu antoi viileän tuulen pörröttää turkkiaan, kun hän kohotti kuononsa korkealle ilmaan. Ehkä hänen pitäisi kutsua vanha ystävänsä juttelemaan? Olisi ollut hienoa päästä vaihtamaan hieman kuulumisia. Kertoa, kuinka paljon hän häntä kaipasikaan ja kuinka suunnattoman ylpeä hän oli siitä, millaiseksi naaras oli tullut. Kuinka paljon hän toivoi, että pääsisi sanomaan ne asiat hänelle maan pinnalle. Ehkei tällä kertaa. Jonain toisena kertana sitten. Toivottavasti vain tämä toinen kerta ei olisi liian myöhään. Kolli kuitenkin halusi päästä vielä yhteyteen ystävänsä kanssa jonain päivänä.
