Järkäletassu
Kirjoittaja: Aura
Järkäletassu tuijotti toista tuimalla katseella, kun Tyrskytassu sihahti hänelle. Mokoma katti. Pitikin hänen saada tuon kaltainen parikseen.
”Teinkö sitten huonon valinnan?” kollioppilas sihahti takaisin ja hänen häntänsä piiskasi maata, maalaten lumeen kuviota. Pitkäturkkisen katse oli hyytävä hänen silmäillessään raidakasta kollia ja hänen katseensa hamuili oppilaan kaulaa terävänä. Vaikkei kolli sitä myöntänyt, hän piti Tyrskytassun päättäväisyydestä ja siitä, miten hän käskytyksellään tuntui ottavan mitä halusi. Oliko Järkäletassu todella erehtynyt kollin suhteen..? Ehkei hän olisi ihan niin pehmokisu. Tyrskytassu viittoi kollioppilasta tulemaan lähemmäs ja madalsi ääntään kertoessaan suunnitelmaansa, siitä kuinka he hyökkäisivät molemmat omien mestareidensa kimppuun.
”Ei”, Järkäletassu murahti lyhyesti raidallisen kysyessä oliko jäänyt epäselvyyksiä. Järkäletassu kohensi ryhtiään ja nosti katseensa Tyrskytassun silmistä. Hän katseli kaksikon mestareita, jotka odottelivat vierekkäin mitä oppilaat keksisivät. Järkäletassu asettui Kylmäliekkiä vastapäätä. Hän oli iloinen, että oli saanut Tuimakatseen mestarikseen. Kylmäliekki vaikutti liian lempeältä ja ystävälliseltä, osasiko tuo edes opettaa? Vai oliko tuo taktiikka, oliko tuo lempeä katse ja kannustava hymy hämäystä? Kolli asettui aloitusasentoonsa ja tuijotti Kylmäliekkiä neutraalilla, kylmällä ilmeellään. Kun vanhemmat kissat antoivat merkin, molemmat lähtivät syöksymään toistensa mestareita kohti. Kollin käpälät rummuttivat ja hänen askeleensa olivat raskaat. Kun hän oli päässyt tarpeeksi lähelle, muttei kuitenkaan liian lähelle, Järkäletassu kaartoi Tuimakatseen kimppuun. Kolli keräsi käpäliinsä voimaa loikatessaan Tuimakatseen kimppuun ja tähtäsi kollin lapaan. Horjahtaminen sai Tuimakatseen murahtamaan ja Järkäletassun korvat kuulivat Kylmäliekin yllättyneen älähdyksen. Järkäletassulla oli onneksi yllätyksen suoma etu ja hän sai lähes kaadettua mestarinsa. Voimakkaampana ja kokeneempana kissana, Tuimakatse sai kuitenkin juuri ja juuri pidettyä otteensa. Järkäletassu loikkasi taaemmas ja katsoi Tuimakatsetta haastavasti. Heidän harjoituksensa kuitenkin keskeytti Kylmäliekin ääni. Molemmat käänsivät katseensa kollikissan suuntaan, joka katsoi Tyrskytassua hivenen järkyttyneenä. Tuimakatse heilautti häntäänsä pitkäkarvaiselle oppilaalleen sen merkiksi, että harjoitukset olivat ohi. Kylmäliekki kömpi ylös maasta ja piteli oikeaa etutassuaan ilmassa, kolli oli ilmeisesti horjahtanut käpälänsä päälle. Järkäletassun vaaleansiniset silmät tiirailivat kaksikon keskustelua. Tyrskytassu pyysi anteeksi ja selitti, ettei ollut vielä täysin tottunut leikkitaisteluihin.
”Ei.. Ei se mitään, sitä sattuu. Ole ensi kerralla varovaisempi”, Kylmäliekki naukui rauhallisella äänensävyllä ja vilkaisi metsikön suuntaan. ”
”Käyn Hehkuaskelen luona näyttämässä käpälääni, harjoitukset ovat ohitse. Tuimakatse, katsoisitko että Tyrskytassu pääsee turvallisesti leiriin?” kollisoturi vielä naukui hiljaisella, hieman järkkyneellä äänellä. Kylmäliekki lähti sitten nilkuttamaan varovaisesti takaisin leiriin ja Tuimakatse harppoi oppilaiden ohitse, päästäkseen heidän edelle.
”Suunnitelmasi oli hyvä”, kolli naukaisi Tyrskytassulle lyhyesti ja katsoi toista kulmiensa alta hieman varoittavasti, hän ei jaksanut katsoa raitaturkin pirteää hymyä juuri nyt. ”Hymysi, se ei minusta sovi sinulle”, paksun kaulaturkin omaava kollikissa totesi hiljaisella äänellä, niin ettei edempänä tassutteleva Tuimakatse kuullut häntä. Kolli ei todella tiennyt mitä ajatella Tyrskytassusta. Hänellä oli hyvin ristiriitaiset tuntemukset entisestä erakosta. Ainakin hänen suunnitelmansa oli ollut hyvä ja toimiva. Ainakin niin kauaksi aikaa, kun Kylmäliekki oli loukannut käpälänsä.
//Tyrsky?
//438 sanaa
