Järkäletassu
Kirjoittaja: Aura
Järkäletassua hämmästytti, kun hän vertasi Tyrskytassua pehmokisuun eikä toinen lyönyt takaisin. Tyrskytassu vain hymyili, miksi? Jos joku vertaisi Järkäletassua pehmokisuun, niin hän kyllä kynsisi siltä kissalta korvat rikki.
”Osuiko vertaukseni oikeaan? Kun sinä vain hymyilet?” kolli töksäytti kysyvästi ja mittaili raidallista kissaa katseellaan. Kukaan ei tiennyt toisen menneisyydestä mitään konkreettista ja Tyrskytassun kumppanin nimi oli ollut kummallinen. Sellainen hentoinen ja pehmeä. Kummat kissat. Järkäletassu ei kuitenkaan jäänyt sitä kyselemään, vaan kuunteli Kylmäliekin rauhallista selitystä harjoituksista. Mustanharmaa kissa tykkäsi taisteluharjoituksista ja kuumeisesti odotti ensimmäistä näytönpaikkaansa. Silloin hän todistaisi kaikille, että hän olisi luotettava ja uskollinen soturi, jolla olisi Kuolonklaanille paljon annettavaa. Järkäletassu hengähti syvään ja valmistautui harjoituksiin. Hän katseli tulevia vastustajiaan, eniten häntä jännitti Tuimakatseen kohtaaminen. Järkäletassu arvosti mestariaan suunnattomasti ja pelkäsi tuottavansa pettymyksen taistelutaitojensa osalta. Hän vilkaisi pariaan ilmeettömästi. Jos kolli olisi pehmokisu taustaltaan, hänellä ei ollut käynyt mäihä. Tyrskytassuhan olisi takuulla vain tiellä!
”Minä otan Tuimakatseen, ota sinä Kylmäliekki”, kuului napakka käsky oppilaan suusta ja se sai kollin avaamaan suunsa. Järkäletassu kuitenkin sulki sen ennen kuin sai sanottua mitään. Luonteeltaan hän oli sen tapainen, että hän otti käskyjä vastaan ja noudatti niitä. Pitkäturkki kuitenkin epäröi hieman, sillä Tyrskytassu ei ollut vielä ansainnut hänen kunnioitustaan. Ja Järkäletassu olisi itse halunnut kohdata mestarinsa, mutta hän ei niskuroinut. Se ei kuulunut Järkäletassun tapoihin. Hän ei edes ehtinyt nyökätä toiselle, kun vanhemmat kollit julistivat harjoitukset alkaneeksi. Järkäletassu silmäili Kylmäliekkiä, savunharmaa kolli oli keskikokoinen, mutta solakka ja varmasti vikkelä. Oppilas lähti rynnistämään kohti Kylmäliekkiä ja ponnisti loikatakseen toisen kimppuun. Soturikolli kuitenkin väisti nopeasti ja kierähti oppilaan taakse. Kylmäliekki kiskaisi Järkäletassua hännästä ja se sai kollin menettämään tasapainonsa. Hän ei kuitenkaan tuiskahtanut maahan, vaan sai pidettyä pidon käpälillään. Hän ärähti hiljaa ja käännähti ympäri, jotta voisi iskeä takaisin. Kylmäliekki oli kuitenkin paennut kauemmas ja Järkäletassu ehti vilkaista miten Tyrskytassulla sujui. Mustanharmaa kissa ravisti päätään ja lähti juoksemaan kohti Kylmäliekkiä. Tyrskytassu kuitenkin osui hänen reitilleen ja Järkäletassu tallasi hänen häntänsä päälle. Sen lisäksi oppilas kaatui lumihankeen kuonolleen, lähes suoraan Tyrskytassun päälle. Kollioppilas tuijotti toista sen pienen hetken suoraan silmiin, kunnes Tyrskytassu puski hänet päältään ja kiepahti käpälilleen. Järkäletassu mulkoili sihahtelevaa oppilasta vihaisena.
”Itse kierähdit tielleni! Hallitsetko käpäliäsi lainkaan, senkin hiirenaivo”, oppilas ärähti ja he silmäilivät toisiaan vihaisesti. Heidän välillään oleva sähköinen jännite värähteli raivoisasti, kunnes Tyrskytassu ojensi käpälänsä auttaakseen nuoremman oppilaan ylös. Järkäletassu tarttui toisen tassuun ja nousi ylös, ravistellen lumia turkistaan. Tyrskytassu murahti hieman nyrpeästi, että hän oli pyörähtänyt oppilaan tielle ja kaatanut tuon, sekä vältteli katsekontaktia Järkäletassun kanssa.
”Sano mitä teen, niin teen sen”, mustanharmaa pitkäturkki murahti hiljaisella äänellä ja astui askeleen eteen. ”Ja kappas, sinähän osaat sihahtaa. Et ole niin pehmokisu mitä annat olettaa”, Järkäletassu naukaisi hyvin hiljaisella äänellä ja vilkaisi Tyrskytassua kysyvä, tuima ilme kasvoillaan. Tyrskytassu oli kummallinen, suorastaan erikoinen Järkäletassun mielestä. Muttei se välttämättä ollut huono asia, hänen pitäisi ottaa selvää miksi oppilas käyttäytyi noin. Hän vilkaisi vielä Tyrskytassua merkillisesti ja päätti, että tutustuisi kolliin paremmin. Hänhän saattaisi olla jopa mielenkiintoinen tapaus.
//Tyrsky?
//481 sanaa + KP-boosti
