Järkäletassu
Kirjoittaja: Aura
Järkäletassu istui hieman kauempana joukkuetovereistaan, Leopardista ja Latvatassusta. Hiirenkorvan suuret harjoitukset olivat menneet heidän joukkueeltaan huonohkosti. Olivat he pisteitä saaneet, mutta eivät he johdossa olleet. Eivät edes lähellä. Voitosta he eivät todennäköisesti taistelisi, mutta ei kolli ollut niin kilpailuhenkinen. Ainoa mikä Järkäletassua risoi oli Hentotassun joukkueen pärjääminen. Miten tuollainen erakko, pehmonimen omaava oli pärjännyt häntä paremmin? Kolli tuhahti itsekseen, pelkkää tuuria. Eikä häntä kiinnostanut mitkään typerät kilpailut, ajanhaaskausta. Jos he taistelisivat tänään kynnet esillä, niin näistä harjoituksista olisi jotain hyötyä. Kolli halusi kehittyä, hän halusi olla hyvä ja hyödyllinen soturi. Ei hän aikonut käyttää aikaansa ja energiaansa minkään Hentotassun, saatikka Tyrskytassun ajatteluun. Jostain se raidallinen kolli aina lipui hänen ajatuksiinsa ja Tuimakatsekin oli jopa huomauttanut siitä, että hänellä ei ollut sydän mukana harjoituksissa. Kolli oli jo valmiiksi pahalla päällä, kun taisteluosio ilmoitettiin alkaneeksi. Hän vilkaisi Sulkavirtaa ja Sähkötuhoa happamana, hän oli tarpeeksi pahalla päällä kukistamaan vastustajansa. Järkäletassu höristi korviaan, kun hänelle ilmoitettiin, että kollin vastustaja oli Hentotassu. Ei Järkäletassu ollut toiselle puhunut, mutta siitä huolimatta hän tunsi jotain kummaa tunnetta toista kohtaan. Järkäletassu tuijotti toista silmät kylminä, mahdollisimman ilmeettömästi. Hentotassu lausui hänelle ystävälliset onnittelut ja mustaturkkinen meinasi pyöräyttää toiselle silmiään, mutta pidätteli itseään. Hän oli tyyni ja ilmeetön kissa, joka ei turhia ilveilisi. ”Samoin”, Järkäletassu murahti hiljaisella äänellä, jossa ei ollut tippaakaan ystävällisyyttä. ”Voitte aloittaa”, kuului Sähkötuhon kajautus ja samalla hetkellä jykevä kolli syöksyi Hentotassun kimppuun. Hänellä oli ainoa tavoite, kukistaa toinen täysin. Järkäletassun kurkusta kumpusi murina, kun hän ponnisti toisen kimppuun. Hentotassu väisti häntä ja loikkasi kollin lapaa päin. Järkäletassu horjahti ja kaatui kyljelleen, murahdellen hän nousi ylös. Horjahdus oli kuitenkin naaraalle eduksi, sillä hän oli sillä välin ehtinyt suunnittelemaan seuraavaa liikettään ja kiersi tummempaa kollioppilasta ympäri. Järkäletassun siniset silmät seurasivat harmaata naarasta tarkkana. Hentotassu oli jo hetken kiertänyt kollia ympäri, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan. Siispä Järkäletassu lähti rymistelemään kohti klaanitoveriaan ja piti katseensa toisen kasvoissa, mutta vaihtoikin yhtäkkiä suuntaa ja iski hampaansa toisen häntään. Hentotassu älähti, kun Järkäletassu piti toisen hännästä turhankin tiukasti kiinni. Järkäletassua vain ärsytti koko naaras, hän halusi voittaa toisen ja näyttää Tyrskytassulle olevansa tuota vässykkää parempi. Sitä kolli ei vain itselleen myöntänyt, vaan uskotteli tekevänsä tämän joukkueensa vuoksi. Kolli kiskaisi toisen hännästä oikein kunnolla ja sai Hentotassun menettämään tasapainonsa. Se oli Järkäletassun tilaisuus, hän loikkasi toisen päälle oikein kunnolla ja lukitsi toisen alleen. ”Luovutatko?” Järkäletassu sihahti toiselle ja tuijotti toista siniset silmät viiruina. Hänen ja Hentotassun katseet kohtasivat, kun naaras nyökkäsi. ”Parempi voitti”, Hentotassu sirkutti yliystävälliseen sävyyn ja oppilas vilkaisi vielä vahtivia mestareita. Hän halusi varmistaa, että olisi virallinen voittaja. ”Järkäletassu vei voiton tältä erää”, Sulkavirta lopulta julisti ja tummaturkkinen lopulta kömpi toisen päältä.
Järkäletassu katseli ympärillä olevia kissoja ja nyökytteli muutaman kerran kiitokseksi, kun kuuli onnitteluja. Toinen oli ollut kummallisen helppo vastus, alussa Hentotassu oli tuntunut pahemmalta vastukselta. Kolli kohautti olkiaan, toivottavasti Tuimakatse oli tyytyväinen hänen suoritukseensa. Kolli jäi odottelemaan kissajoukkion laitamille seuraavan taistelun alkamista. Kenetköhän hän saisi vastuksekseen?
Oppilaan silmät katsoivat ilmeettömästi, kun häntä odotti Tyrskytassu. Kollin sisällä pyöri erinäisiä ajatuksia, toinen oli hyvä suunnitelmissa. Mutta nyt kyseessä ei ollut tiimitaistelu, Järkäletassulla ei ollut käsitystäkään toisen taidoista yksilötaistelussa. Viimeksikin toinen oli ollut vain tiellä. Järkäletassu odotti jännittyneenä lupaa aloittaa ja kun se kuului, hän huiskaisi hännällään ja henkäisi. Hän lähti kiertämään toista, katse Tyrskytassun kasvoissa. Kolli lähti syöksymään harmaankirjavaa oppilasta kohti, mutta Järkäletassu kyyristyi maata vasten ja kierähti sivuttain, mutta hän oli ikäväkseen liian jykevä ja kömpelö tähän liikkeeseen. Tyrskytassu lähestyi häntä uhkaavasti, kun Järkäletassu vasta kömpi käpälilleen. Huomatessaan Tyrskytassun vihreiden silmien loiston, hän jäätyi ja tuijotti niitä silmät suurina. Raidallinen ja roteva kolli hyödynsi tilaisuuden, ja kaatoi jykevämmän kollin selälleen. Järkäletassu tuijotti edelleen Tyrskytassua hämmentyneenä, hänen suunsa oli raollaan ja silmät suurina. ”Sinä… Sinä voitit”, tummaturkki kuiskasi toiselle.
//Tyrsky? Kuka vain?
//608 sanaa
