Kaamoskukka
Kirjoittaja: Aura
Hymyilin tyytyväisenä, kun Hilleripilvi jätti partion ja lähti suunnistamaan minua kohti. Kolli myös aivan liian hyvä tavallisiin rivipartioihin. Ehkä minun pitäisi puhua Pimentovarjolle siitä, että kolli tarvitsisi oman oppilaan. Mietin jo kuka pennuistani olisi sopiva tapaus. Ehkä Vanamopentu? Naaraspentu vaikutti yllättävän voimakkaalta. Se kenestä tulisi seuraajani selviäisi vasta myöhemmin. Naaras oli tällä hetkellä kuitenkin vahvin ehdokas. Lillukkapennussa oli kuitenkin jotain. Naaras oli todella sisukas, mutta vastapuolena hän vaikutti ärsyttävältä ja sellaiselta kuka haluaisi aina tehdä oman päänsä mukaan. Tietyllä tapaa jälkimmäinenkin voisi olla pienissä määrin hyvä piirre. Minulla oli kuitenkin sellainen tunne, että naaras tulisi aiheuttamaan minulle vielä paljon ongelmia ja olin jopa harkinnut, että hankkiutuisin naaraasta eroon. Olin kuitenkin tullut siihen tulokseen, että seurailisin tilannetta. Ehkä naaraasta kasvaisi hyödyllinen tai vähintäänkin harmiton kissa, kuka olisi elämässäni lähinnä taustalla. Kun Hilleripilvi pääsi tarpeeksi lähelle, kipitin kollia vastaan häntä pörheänä ja pystyssä. Kosketin kollin otsaa kuonollani ja hymyilin sopivan viekkaasti.
“Hilleripilveni, minulla on ollut sinua niin ikävä”, naukaisin ja iskin kollille silmää, jonka jälkeen kosketin Hilleripilveä huolettomasti hännälläni. Kolli värähti kosketuksestani ja hykertelin tyytyväisenä. Taivas oli kaunis, sen sinistä kantta koristi vain muutama pilvi. Tämä oli täydellinen päivä Hilleripilven olemiselle.
“Tiedäthän, että en koskaan jättäisi meidän kahden kanssakäymistä vain kiusaamisen tasolle. Mutta ensin työ, sitten huvi”, kuiskasin kollille ja istahdin hänen vierelle. Nyt kun olimme kaksin oli minun aikani kertoa kollille suunnitelmastani.
“Sinähän tiedät Lammikkoloikan?” aloitin. Halusin tietää kuinka tuttuja he olivat. Hyvässä lykyssä kolli tiesi jo jotain.
“Se päällikön huumorintajuton ja tylsä tytär? Mitä hänestä?” Hilleripilvi uteli ja nyökäytin päätäni.
“Samasta kissasta puhumme. Hän juonii minua vastaan jotain, tunnen sen luissani. Muutama auringonnousu sitten hän halusi pitää taisteluharjoitukset minua vastaan ja hän yritti melkein tappaa minut! Hän ei tietenkään onnistunut siinä ja hävisi minulle, mutta hänen käytöksessään oli jotain outoa. Olen useamman kerran havahtunut siihen, että hän tuijottaa minua jostain. Hilleripilvi rakas, voisitko sinä ottaa selvää mitä on meneillään?” selitin hieman dramaattisesti ja kietaisin häntäni kollin oman ympärille. Kuinka Hilleripilvi voisi sanoa minulle ei, kun minulla oli tarjota hänelle ihan kaikki mistä kolli voisi koskaan haaveilla? Ja kollisoturi oli aidosti ainoa kenelle halusin antaa tässä maailmassa kaiken.
//Hilleripilleri? 😉
KP-boosti käytössä
