Kaamoskukka
Kirjoittaja: Aura
Kaamoskukka nyökäytti Hilleritassulle päätään. Oppilas oli oikeassa, taisteleminen ei ollut Hilleritassun ominta alaa, mutta kolli ei tuhlaisi aikaa liian helppojen harjoitusten kanssa. Hilleritassu oppisi kyllä, Kaamoskukka oli siitä varma. Sen lisäksi hän halusi opettaa Hilleritassulle kuinka taistelut hoidettaisiin tyylikkäästi ja komeasti.
“Ajattelin opettaa sinulle tänään ensiksi hyppää ja tarraudu -nimisen liikkeen. Olet minua pienikokoisempi, mutta sinulla on jaloissa paljon voimaa, joten uskon, että tällä on hyvä aloittaa. Me siirrymme tämän jälkeen paljon vaativampiin liikkeisiin, mutta aluksi on hyvä lämmitellä helpoimmilla liikkeillä. Aion myös opettaa sinulle kuinka taistellaan tyylikkäästi ja näyttävästi”, Kaamoskukka kertoi Hilleritassulle ja vinkkasi vielä harmaansinistä silmäänsä viekkaasti oppilaalleen. Leopardikuvioinen kissa oli hänestä paras oppilas mitä mestari voisi vain toivoa. Tabbykuvioinen kolli meni hieman kauemmaksi nuoresta kissasta ja asettautui aloitusasentoon. Hän asettautui leveään asentoon, jotta Hilleritassun olisi helppo loikata hänen selkäänsä.
“Sinä yksinkertaisesti vain hyppäät selkääni ja tarraat siihen. Oikeassa taistelussa tarrautuisit kynsillä, mutta me emme ainakaan toistaiseksi käytä niitä”, Kaamoskukka selitti harjoituksen idean. Häntä houkutti ajatus kynsien käyttämisestä taisteluharjoituksissa. Hän uskoi, että Hilleritassu voisi olla järkevä kissa ja ymmärtää miksi niitä käytettäisiin. Kaamoskukka halusi kouluttaa Hilleritassusta mahtavimman soturin. Hilleritassu nyökkäsi päättäväisesti ja katsoi mestariaan silmät säihkyen. Kolli oli oikeassa, hänen oppilaassaan oli asennetta.
“Kunhan sinä vain olet valmis, niin voit hyökätä. Katsotaan miten se sujuu, mutta uskon sinuun. Sinussa on asennetta ja särmää”, soturi ohjeisti Hilleritassua, joka katsoi mestaria arvioiden. Kaamoskukka katsoi tarkasti oppilaansa eleitä ja kolli huomasi, että Hilleritassun kauniit silmät olivat tarkasti hänen häntänsä tienoilla. Kaamoskukka arvioi, että toinen harkitsi tarraavansa kollin häntään ja Kaamoskukasta hänen oppilaansa suunnitelma oli hyvä, jos hän arvasi sen oikein. Harmi vain, että Hilleritassun silmät olivat paljastaneet hänen aikeensa. Pian Hilleritassu ponnisti loikkaan, mutta juuri toisen käpälien hipaistessa hänen selkäänsä, kierähti Kaamoskukka pois toisen alta ja virnisti heidän, kun heidän katseensa kohtasivat.
“Komeat silmäsi paljastivat aikeesi. Älä katso sinne minne aiot hyökätä. Suunnitelmasi oli kuitenkin muuten hyvä”, Kaamoskukka selitti ja virnisti leikkisästi. Kolli syöksähti sitten kohti oppilastaan ja odotti jännityksellä miten toinen vastaisi hänen yllätyshyökkäykseensä. Kaamoskukka halusi suunnitella harjoituksensa niin, että niissä olisi aina jotain yllättävää tai jännittävää. Ainakin jos hänellä olisi hänen aikansa arvoinen oppilas. Turhanpäiväisille vätyksille hän ei järjestäisi kaikkea niin kivaa, mutta Hilleritassu oli jotain muuta; potentiaalinen ja upea kissa. Kolli oli erilainen. Kaamoskukka ei edes osannut selittää sitä kunnolla itselleen, mutta Hilleritassusta hän ei päästäisi ikinä irti. Leopardikuvioinen ja sulavaliikkeinen kolli oli nyt hänen. Aina ja ikuisesti.
//Hilleripilleri?
KP-boosti käytössä
