Kaamoskukka
Kirjoittaja: Aura
Kaamoskukka soikki Hämärähallan edellä sulavasti kohti leiriä. Kolli oli ollut viime aikoina varsin kiireinen kolli, hänellä ei ollut aikaa mihinkään turhanpäiväisiin, kuten saalistamiseen. Onneksi hänellä oli Hämärähalla, joka oli toteuttanut kiltisti kumppaninsa tehtäviä, eli saalistanut hänen puolestaan.
“Koetahan nyt tulla reippaasti, ei klaanin parhaimmalla saalistajalla nyt pitäisi mennä näin pitkään metsällä. Minä luulin, että sinä olet hyvä saalistaja”, Kaamoskukka moitti toista tuhahdellen ja pudisteli päätään. Pitäisikö hänen todella nyt etsiä uusi saalistaja? Kun he pääsivät lähes leirin suuaukolle, kolli nappasi Hämärähallan suusta naaraan saalistamat saaliit ja harppoi toisen edellä leiriin. Kolli laski saaliit tuoresaaliskasan päällimmäisiksi ja kohotti häntäänsä ylpeänä.
“No, rakas. Älä näytä nyt tuollaista naamaa”, Kaamoskukka naukaisi ja puski Hämärähallaa suurieleisesti kaulaan. Hän kietaisi häntänsä naaraan oman ympärille ja hymyili hurmaavinta hymyään. Naaras mutisi jotain epäselvää kumppanilleen ja hymyili pienesti.
“Minä menen nyt, minun on puhuttava Hilleripilvelle. Yritä sinä keksiä itsellesi jotain kehittävää tekemistä”, Kaamoskukka naukaisi toiselle ja lähti hyvästejä sanomatta kohti täplikästä kollia. Hm, olisikohan Hilleripilvellä jotain juoruja?
“Iltaa, Hilleripilvi. Sattuukohan sinulla olemaan aikaa klaanin mahtavimmalle soturille? Ajattelin, että olisikohan sinulla jotain juoruja?” tabbykuvioinen kysyi mairealla äänensävyllä ja virnisti entiselle oppilaalleen. Hänen häntänsä heilui ilmassa jännittyneenä ja kollin viikset väpättivät. Hilleripilvi oli aina perillä klaanin tapahtumista ja Kaamoskukka saattoi luottaa toiseen hyvin. Hilleripilvi oli parasta mitä Kuolonklaanilla oli tarjota.
//Hilleripilleri? 😉
KP-boosti käytössä
