Kaamoskukka
Kirjoittaja: Aura
Kaamoskukka harppoi reippaasti Hämärätassun metsässä. Routainen maa tuntui inhottavalta hänen tassujensa alla ja kollikissan ilme oli vihainen. Hämärätassu oli aivastuksellaan säikäyttänyt hänen vaanimansa rastaan tiehensä ja Kaamoskukan teki juuri nyt mieli rastasta. Kuinka naaras olikin saattanut olla niin hiirenaivoinen otus? Kaiken lisäksi Hämärätassulla oli ollut parempi saalisonni ja sehän ei kollille sopinut! Kaamoskukka oli päätynyt Hämärätassun, naaraan mestarin Latvaruusun ja myös laiskan Kuuraturkin kanssa samaan partioon. Hän oli lähtenyt Hämärätassun kanssa jäljittämään rastasta ja näin siinä oli käynyt! Itkuinen naarasoppilas kipitti ”kumppaninsa” kannoilla ja yritti saada tabbykuvioisen kollikissan huomion itseensä.
”Anna anteeksi, Kaamoskukka! Se oli vahinko, e-en minä oikeasti tarkoittanut säikäyttää sitä tiehensä”, ruskeankirjava kissa huusi kollisoturille ja pysähtyi niille sijoilleen.
”Oikeasti, Kaamoskukka. Tämä ei ole enää hauskaa”, Hämärätassu jatkoi hiljaisella äänellä ja kollikissa virnisti itsekseen. Hienoa, juuri näin. Hitaasti hän kääntyi ja katsoi Hämärätassua vihaisesti. Kolli lähti harppomaan suurin ja uhkaavin askelin kohti pienikokoista oppilasta. Kaamoskukka väläytti naaraalle hampaitaan ja sai Hämärätassun tuijottamaan vanhempaa kissaa pelokkaana.
”Voi Hämärätassu, voi Hämärätassu rakkaani. Olet suututtanut minut todella. Olen hyvin pettynyt sinuun, en voi uskoa, että sinä töpeksit tuolla lain. Ymmärräthän mitä sinä olet tehnyt?” Kaamoskukka murisi ja naaraskissa nyökkäsi varovaisesti, mutta ei sanonut mitään. Kaamoskukka tunsi kuinka hänen otteensa kiristyi Hämärätassusta.
”Mutta, koska minä olen jalo kissa ja välitän sinusta ihan todella, sinä pääset tästä rangaistuksella. Tahdon, että minä saan viedä sinun saamasi saaliisi leiriin omanani ja sinä palaat tyhjin tassuin. Sinä kerrot mestarillesi kuinka säikäytit kaikki saaliit tiehesi. Sen lisäksi olet minulle palveluksen velkaa ja saat päivittäin saalistaa minulle tuoretta saalista”, Kaamoskukka päätti hiljaisella äänellä ja kosketti kuonollaan Hämärätassun poskea.
”Ei hätää, Hämäräiseni, kaikki kyllä järjestyy. Teen tämän sinun parhaaksesi, jotta sinä voisit oppia virheistäsi”, tabbykuvioinen kollikissa naukui toiselle hunajaisen lempeällä äänellä ja sukaisi kumppaninsa poskea lempeästi.
”Tulehan, rakkaani. Palataan muiden luokse ja leiriin”, Kaamoskukka lisäsi vielä ja lähti toisen vastausta odottamatta kohti partion muita kissoja. Kolli myhäili itsekseen ja nautti siitä, että sai toisen vapisemaan tuolla tavoin. Hämärätassu oli helppo, niin helppo. Pian hänellä olisi toisesta kaikki valta ja koko naaraan elämä olisi vain hänen tassuissaan. Se sai Kaamoskukan tuntemaan hyvin suurta mielihyvää. Pian he kohtasivatkin partion muut jäsenet ja kolli heilautti hänelle häntäänsä.
”Et sitten saanut lainkaan saalista, jopa oppilas saalisti sinua paremmin”, Kuuraturkki totesi nuoremmalle kollille pisteliäästi ja Kaamoskukka virnisti toiselle.
”Voi, ei lainkaan. Itse asiassa tuo Hämärätassu tuossa kompuroi ja säikäytti kaikki saaliit tiehensä. Naaraat, tiedäthän? Hän vain kantaa minun saaliitani”, sileäkarvainen kolli kertoi kuuluvaan ääneen ja rykäisi kurkkuaan.
”Tulehan, Hämärätassu. Muut odottavat jo”, Kaamoskukka naukaisi, mutta Latvaruusu asetti tassunsa hänen eteensä.
”Pidä mielessä, että minä olen tämän partion johtaja eikä kukaan erakkoverinen komentele minun oppilastani noin. Kaamoskukka on hyvä ja kantaa omat saaliinsa. Minun oppilaallani on parempaakin tekemistä, kuin palvella jotakin kuraveristä”, Latvaruusu sihahti nuoremmalle kollikissalle, jonka teki mieli raadella naaras kappaleiksi. Hän kuitenkin pidätteli itseään ja tyytyi vain nyökkäämään naaraalle. Sen tehtyään hän nappasi Hämärätassulta saaliit ja tuuppasi toista eteenpäin. Nelikko lähti sitten leiriä kohti.
Muutamien päivien päästä oli tullut Hämärätassun nimityksen aika. Naaras tuntui vilustuneen, mutta oli toistaiseksi pysynyt vielä jalkeilla. Kaamoskukka jopa hieman toivoi, että toinen päätyisi parantajanpesälle, jotta voisi pistää suunnitelmansa seuraavan etapin käyntiin ja saada Hämärätassun hänestä riippuvaiseksi. Kollikissa katseli Henkäystähteä, joka oli koonnut kissat leiriaukiolle ja naukui parhaillaan nimitysseremoniaa.
”Hämärätassu on suorittanut koulutuksensa ja täten hänen on määrä saada soturinimensä. Kutsuttakoon häntä tästä edespäin Hämärähallaksi. Kokous on päättynyt”, Henkäystähti naukui ilman sen suurempia seremonioita ja klaani alkoi huutamaan naaraan nimeä. Kaamoskukka oli päättänyt huutaa sitä kaikista lujiten.
”Hämärähalla, Hämärähalla!! Hyvä!!” kollikissa huusi ja otti muutaman loikan päästäkseen naaraskissan luokse.
”Onneksi olkoon, olen sinusta todella ylpeä!” Kaamoskukka naukaisi kumppanilleen ja hymyili hunajaisesti.
”Köh köh, kiitos Kaamoskukka”, Hämärähalla totesi hiljaisella äänellä ja katsoi kollia hieman vaisusti. Kolli kohotti kulmaansa, mutta kohautti vain olkiaan naaraan vaisuudelle.
//KP-boosti
