Kaamoskukka
Kirjoittaja: Aura
Kaamoskukka asteli Hämärähallan takana rauhallisesti ja tyynesti. Kollin kasvoilla oli hento ja ystävällinen hymy, joka oli täysin harkittu. Hämärähalla oli onnistunut nappaamaan komean variksen ja kolli oli kehunut naarasta nappauksesta. Se oli kohottanut naaraan itsevarmuutta, joka oli taas kohottanut kollin omaa. Kaamoskukka tunsi Hämärähallan itsevarmuuden olevan hänen käpälissään, joten hänellä olisi kaikki valta mitä tulisi Hämärähallan itsevarmuuteen. Ja jos Kaamoskukalta kysytään, tilanne saisi jatkuakin samaan malliin. Partion saapuessa leiriin, Kaamoskukka hyvästeli Hämärähallan hännän heilautuksella ja kuiskauksella:
“Nähdään myöhemmin, kultaseni.”
Aukion hälinä kiiri suoraan kollin korviin ja hän yrittikin kuunnella, josko jossain olisi juoruja. Kaamoskukka siristeli harmaansinisiä korviaan nähdessään Pyräkkäpirun Lumikkoviiksen seurassa. Eikö hänen pieni ja hieman hiirenaivoinen veljensä tosiaan ollut oppinut vielä mitään? Heti heilastelemassa mokoman erakon kanssa, kun vain Kaamoskukan silmät välttivät. Kolli huokaisi ja pudisteli päätään. Hänen olisi todella keksittävä jotain ennen kuin olisi liian myöhäistä ja heidän sukunsa olisi lopullisesti pilattu. On keksittävä suunnitelma ja muuta ajateltavaa, kollikissa pohdiskeli ja virnisti nähdessään Hilleripennun leikkimässä lehden kanssa. Pienen pennun saalistustaidoissa oli hieman petrattavaa, mutta Kaamoskukka hoitaisi ne kuntoon! Hän jos kuka voisi tehdä kenestä tahansa tähden ja Hilleripentu oli tähtiainesta jo itsessään. Pienessä kollissa oli paljon potentiaalia. Tabbykuvioinen kissa lähti lähestymään pentua suurin ja pitkin askelin. Pennun vaanima lehti laskeutui aukiolle ja Kaamoskukka astui sen päälle elegantisti. Kollisoturin pitkät viikset värähtelivät, kun hän hykerrellen naukui saaneensa Hilleripennulle jälleen saalista. Edellisellä kerralla hän oli tuonut kollille ison kasan hiiriä, joista valita. Tosin, ne olivat olleet Hämärähallan nappaamia, mutta sitä pennun ei tarvitsisi tietää.. Täpläkuvioinen pentu kertoi kainolla äänellä ja hieman hermostuneen oloisesti odottaneensa Kaamoskukkaa. Kollikissa virnisti, tuo oli vastaus, jonka kuka tahansa voisi sanoa. Kuka nyt ei haluaisi viettää aikaa hänen kanssaan? Kuolonklaani todella kokisi suuren menetyksen, jos hän menehtyisi. No, sitä nyt ei tulisi tapahtumaan ikinä, joten turha muiden olisi surkutella tätä. Kolli istahti ja kyyristyi hieman, jotta olisi Hilleripennulle hieman helpommin lähestyttävä.
“Kerrohan, onko sinulla jotain mielessä? Kenties lisää saalista?” Kaamoskukka kysyi rennolla äänellä ja virnisti hieman viekkaasti; kuin heillä olisi Hilleripennun kanssa yhteinen salaisuus.
“Itse asiassa, minulla olisi sinulle tehtävä. Näen sinussa paljon potentiaalia ja uskoisin, että sinä olet ainoa, joka voi auttaa minua tässä. Mutta, oletkohan sinä tarpeeksi rohkea ja huomaamaton tähän? Tämä on vaativa ja vaikea tehtävä, kenestä tahansa ei ole tähän”, Kaamoskukka aloitti ja heilautti häntänsä tassujensa suojaksi. Hilleripennun ilmeestä huomasi, että pentu yritti parhaansa mukaan pysyäkseen viileänä. Kollipennusta kuitenkin huokui kiinnostuneisuus ja toinen näytti siltä, että ei meinannut pysyä tassuissaan,
“U-uskoisin kyllä olevani oikea kissa tähän tehtävään. Sinä sen varmasti parhaiten tiedät!” Hilleripentu vastasi lopulta kainosti ja kohotti katseensa katsoakseen korkeaa kissaa silmiin.
“Hienoa, minä uskon sinuun. Homma on siis se, että olen hyvin kiireinen kissa ja minulla on paljon tärkeitä soturintehtäviäni. Minulla on aikaa vain harvoille ja valituille, kuten esimerkiksi sinulle tässä. Kuitenkin, veljeni, siis Pyräkkäpiru – hän ei aina osaa olla kovin ajattelevainen -. Hän tälläkin hetkellä on pilaamassa mainettani liehittelemällä Lumikkoviikseä. En voi antaa sen tapahtua, ymmärrät varmasti hyvin fiksuna kissana? Sinun tehtäväsi olisi pitää heitä kahta silmällä ja raportoida minulle aivan kaikki mitä heidän kahden välillä tapahtuu. Kenties voisit myös keksiä miten sabotoit heidän kahden tapaamisia, kunhan vain et ole liian läpinäkyvä tai sano minusta mitään.. Mikäli onnistut tehtävässäsi, luulen että se parantaisi sinun asemaasi aika hyvin. Minä pitäisin siitä omine tassuineni huolen. Olen katsos hyvin vaikutusvaltainen ja tärkeä kissa. Joten, miten on? Onko meillä nyt diili?”, Kaamoskukka naukui matalalla äänellä ja vinkkasi Hilleripennulle silmää viekkaasti. Pian heillä saattaisi olla yhteinen suunnitelma ja salaisuus. Kaamoskukka oli varma, että Hilleripentua kiinnostaisi hänen tekemänsä tarjous ja kolli tarjosi vielä tassuaan paiskattavaksi.
//Hileripileri? 😉
