Kaamoskukka
Kirjoittaja: Aura
Kaamoskukka ei tiennyt mitä ajatella viime hetken tapahtumista. Ensin hän oli ollut osallisena Punatähden murhaan yhdessä emonsa ja Jääviillon kanssa. Kolli vilkaisi lapaansa, jota koristi pitkä arpi muistona tapahtuneesta. Ja juuri äsken hän oli saanut kuulla emonsa tappaneen Turmaloikan, hänen isänsä! Oikeastaan soturia ei paljoa kiinnostanut isänsä kohtalo, olihan toinen pilannut hänen verensä erakkoudellaan. Olihan kuollut kollisoturi ollut hänelle pentuna hauskaa seuraa, mutta se jäikin siihen. Vanhempana Kaamoskukka oli kyennyt näkemään isänsä lävitse ja huomannut kuinka kieroja kaikki erakot olivat.. Tummaturkkinen kissa vilkaisi siskoonsa, joka räyhäsi emolleen. Oikeastaan, Kaamoskukka kunnioitti Pimentovarjoa jopa aiempaa enemmän. Mutta oliko Pimentovarjo todella kyennyt tappamaan Turmaloikan? Hänestä tummaturkkinen naaras oli vaikuttanut Punatähden kohdalla jopa hieman pehmolta. Kaamoskukka päätti, että kovistelisi emoaan pian.
Kaamoskukan kasvoilla oli virne hänen katsellessa Hämärätassua sivusilmällään. Kolli oli lähentynyt naaraan kanssa huomattavasti, mutta ei tarpeeksi. Hämärätassu tuntui edelleen välittävän kaikista muista enemmän ja sehän ei tummaturkkiselle kollille sopinut! Punatähden tappamisen jälkeen Kaamoskukka oli ollut täynnä uutta puhtia ja tarmoa. Hän halusi jonain päivänä olla se kissa, kuka jakaisi käskyn kenet tapettaisiin ja koska. Kaamoskukka siirsi hännällään Hämärätassua lähemmäksi, mutta naaras kääntyi närkästyneenä ja pudisteli päätään.
”Kaamoskukka, olen pahoillani, mutta-”, naaras naukui, mutta Kaamoskukka keskeytti toisen.
”Hämärätassu, si-sinun on autettava minua”, Kaamoskukka naukui ääni säröillen hiljaa ja pinnisteli saadakseen kyyneleen valumaan poskelleen. Naaras kohotti kulmaansa hieman huolestuneena.
”Kaikki on mennyt pieleen Punatähden kuoleman jälkeen. Nyt emoni kohottua varapäälliköksi ja Turmaloikan julman kuoleman jälkeen asiat ovat toisin. Pimentovarjo on emona hyvin tiukka ja.. En tiedä miten sanosin tämän, sinun on luvattava, että autat minua! Lupaathan?” Kaamoskukka aneli toiselta. Sisältä häntä oksetti, mutta nähdessään pienikokoisen naaraan huolestuneen ja lopulta nyökkäävän, antoi Kaamoskukka itselleen luvan rauhoittua. Suunnitelma siis etenisi.
”Pimentovarjo vaatii minulta eniten, emme ole kovinkaan hyvissä väleissä. Hän tuntuu suosivan Pyräkkäpirua ja Myrskymahtia. Isääni minulla oli todella hyvät välit ja hän puolusti minua aina. En tiedä mitä minä teen nyt! Mutta nyt kun tiedän mihin emoni todella kykenee, en voi olla ajattelematta, että minäkään en ole turvassa. Hän saattaa tappaa minut hetkenä minä hyvänsä…” Kaamoskukka mourui hiljaisella äänellä ja jatkoi välittömästi:
”Siispä, homma on tämänlainen. Pimentovarjo vaatii, että hankin kumppanin ja pentuja. Ajattelin, että ehkä sinä voisit esittää kumppaniani? Lupaan, että sinulle tulee mukavat oltavat. Pimentovarjo on hyvissä väleissä Henkäystähden kanssa ja jos minäkin pysyn emoni hyvällä puolella, sinäkin olet siellä. Et saa kuitenkaan kertoa näistä kenellekään, et edes Pyräkkäpirulle, vaikka te ystäviä olettekin. En halua, että turvallisuuteni vaarantuu yhtään sen enempää, mitä se on jo vaarantunut”, kollisoturi kuiskasi ruskeankirjavan kissan korvaan ja tunsi sydämensä hakkaavan hiljalleen. Jos Pyräkkäpirun korviin kiirisi hänen sanansa, hänen suunnitelmansa olisi vaarassa! Hetkellisen mietinnän jälkeen Hämärätassu kuitenkin nyökkäsi ja hymyili viattomasti.
”Et ehkä ole kaikista suosikkikissani, mutta en voi sallia, että kukaan klaanitoveri menettäisi henkeään tuollaisen vuoksi. Lupaan auttaa sinua, mutta en ole vielä varma mitä pentuihin tulee. En ole varma-”, Hämärätassu naukui suloisella ja heleällä äänellä. Kaamoskukka tunsi niskakarvojensa pörhistyvän. Niskuroiko toinen?
”Kaikki naaraat haluavat pentuja, etenkin minun kumppanini. Siitä me emme keskustele. Muistathan, henkeni on vaakalaudalla? Nähdään pian, rakkaani”, Kaamoskukka murahti ja hänen silmissään pilkahti viileä pilke. Hän suuntasi suoraan sisarustensa ja emonsa luokse. Hänen korvansa olivat luimussa surullisesti, kun hän saapui muiden luokse.
”Olen hyvin pettynyt sinuun, Pimentovarjo. Luulin sinua paremmaksi kissaksi, mutta että riistaa viattoman kissan henki? I-isämme henki. Isä oli hyvä kissa, teki aina paljon meidän hyväksemme. En voi uskoa, että hän on poissa… Pyräkkäpiru, Myrskymahti? Suotteko anteeksi, mutta isoveljenne asemassa haluaisin vaihtaa muutaman sanan emo- Pimentovarjon kanssa. Anteeksi, en tiedä miten voin enää edes kutsua sinua emoksemme. Emoni ei kykenisi tuollaiseen”, tabbykuvioinen kissa mourui epäuskoisena. Hän tunsi suurta mielihyvää siitä tiedosta, että hänellä oli Pimentovarjon kanssa yhteinen salaisuus Punatähden kuolemasta. Murhasta. Mihinhän muuhun Pimentovarjo oli kyennyt? Kaamoskukkaa kutkutti ajatus kiinnijäämisestä tulevaisuudessa. Hän oli varma, että kukaan ei uskoisi siihen millaisiin tekoihin hän itse pystyisi.
//Pimento ja pentulit?
