Kaamoskukka
Kirjoittaja: Aura
Kaamoskukka tuhisi ärsyyntyneenä parantajanpesän ulkopuolella. Hämärähalla oli aloittanut yöllä äänekkään pärskimisen ja yskimisen, jonka johdosta hänet oltiin passitettu suorinta tietä Hehkuaskeleen tykö sairastuttamasta muita. Kaamoskukka oli tietenkin herrasmiehenä kipittänyt hänen peräänsä ja saatellut rakkaan kumppaninsa Hehkuaskeleen hoiviin. Todellisuudessa kolli ei välittänyt siitä hoidettaisiinko Hämärähallaa kuinka hyvin, mutta muodon vuoksi hän oli vannottanut Hehkuaskeleelle repivänsä toisen silmät irti, jos naaraalle sattuisi jotain. Kaamoskukka oli sivusilmällä vilkaissut yskivään naaraaseen, jonka katseessa oli pilkahtanut lämpö.
Nyt kollikissa suki turkkiaan tylsistyneenä. Hän kaipasi elämäänsä jotain toimintaa, jotain uutta! Kolli silmäili aukiota uteliaana, mutta lopputulos oli aina sama. Eloklaani oli täynnä täysin tylsiä kissoja, joista hän ei välittänyt lainkaan! Hänen silmiinsä osui kuitenkin eräs kissa, josta voisi olla tässä tilanteessa hyvinkin paljon hyötyä. Suurikokoinen ja punaruskea kolli istuskeli tuttuun tapaansa hieman pelokkaana aukion laitamilla. Kaamoskukan kasvoille kohosi virne, kun hän lähti hiipimään kohti vanhempaa kollisoturia. Kolli oli kääntynyt sopivasti toiseen suuntaan, joten tummaturkkinen pääsi yllättämään Tattihallan. Soturi säikähti ja katsahti ujosti häntä aiemmin kiusanneeseen kolliin.
”Tule, lähdetään ulos”, Kaamoskukka naukaisi hiljaisella äänellä eikä jättänyt Tattihallalle paljoa vaihtoehtoja. Toisen kannatti siis vain seurata perässä, jos halusi välttyä ongelmilta, mitä Kaamoskukan vastustamisesta seuraisi. Tattihalla kipitti tabbykuvioisen kollin rinnalle ja vilkaisi toista pelokkaasti.
”Minne me olemme matkalla?” Tattihalla sopersi hiljaa.
”Se selviää sinulle myöhemmin”, Kaamoskukka naukaisi mysteerisen dramaattisesti.
