Kaamoskukka
Kyllä Kaamoskukka tiesi mitä oli meneillään, ei kolli mikään hiirenaivo ollut. Hämärähalla oli laittanut oman pelinsä käyntiin. Ja niin kauan kun naaras ajatteli oman pelinsä rullaavan kohti maalia, niin kauan kolli oli kumppaniaan edellä. Kolli oli kuitenkin yllättynyt Hämärähallan älystä miettiä näinkin monimutkaisia juonia. Kaamoskukka virnisti. Naaraan harmiksi hän oli kuitenkin syntynyt voittajaksi ja Hämärähalla höynäytettäväksi. Kaikki ei vain mennyt tässä elämässä tasan eikä Kaamoskukalla ollut mitään sitä vastaan. Olihan hän itse syntynyt voittajien puolelle. Kollin huolella suitut korvat jäykistyivät, kun metsästä kuului rapinaa. Kolli kampesi itsensä ylös ja laskeutui nopeasti puolustusasentoon. Oliko siellä joku? Kun oli näin hyvännäköinen ja ihailtu, joutui hätistelemään kateellisia vihamiehiä turkistaan harvase päivä. Koskaan ei tiennyt mllon joku haluaisi henkesi pois. Kollin turkki tasoittui, kun pesästä rymisteli rusakko. Hapsuisesta turkista päätellen se taisi olla vaihtamassa kylmien säiden turkkiin. Kaamoskukka istahti jälleen ja jatkoi maisemien tarkkailua. Hänen nopeiden koipien ansiosta tuo rusakko olisi hyvin nopeasti muuttunut muutaman kissan iltapalaksi, mutta Kaamoskukkaa ei oltu luotu saalistamaan. Hänet oltiin luotu nauttimaan elämästä ja siihen kuului ylelliset vapaapäivät! Kertaakaan ei ollut käynyt niin, että hänen vatsansa olisi jäänyt vaille täytettä. Kaamoskukka kellahti kyljelleen ja siitä sitten selälleen. Pilvet liikkuivat taivaalla hiljakseen. Leuto tuulikin kiemurteli metsän sopukoissa. Päivä oli oikeastaan mitä mainioin! Mutta siitä kuitenkin puuttui jotain, jokin… Kaamoskukka kaipasi itselleen leikkiseuraa. Mutta Hilleripilvi vai Hämärähalla? Siinäpä vasta filosofinen kysymys.
