Kaamospentu
Kirjoittaja: Aura
Kaamospentu katsoi hiirtä nälkäisenä, hänkin halusi oman hiiren ja jaksaisi taatusti syödä sen ilman apua! Naaras kuitenkin asteli vaitonaisena makuualustensa luokse ja laski ateriansa petinsä viereen. Naaraan katse oli mietteliäs, kun hän katsoi poikaansa, mutta lopulta Pimentovarjo huokaisi.
”Selvä sitten”, kuului huokaisu ja tummaturkkinen kissa asteli pentunsa luokse.
”Voin opettaa sinulle jotain helppoa. Mutta oppilaaksi et kyllä etuajassa pääse, vaikka mitä tekisit”, Pimentovarjo kommentoi hieman tylsistyneenä raidallisen pennun ainaiseen ruikutukseen oppilasaikansa aikaistamisesta.
”Ihan mälsää! Minä olen jo valmis”, Kaamospentu miukaisi turhautuneena, mutta tiesi emonsa vain kyllästyvän tähän, joten hän hiljeni. Naaras oli keskittynyt mietiskelemään, kunnes lopulta aloitti.
”Taistelussa tärkeintä on olla tehokas”, Pimentovarjo aloitti ja asettui matalaan asentoon. Kolli yritti matkia emonsa asentoa, mutta se muistutti enemmän kissanpentua, joka oli jäällä. Pennun jalat olivat hara-asennossa ja hänen oli vaikea pitää tasapainonsa.
”Se ei tarkoita sitä, että kannattaisi hutkia sinne tänne mahdollisimman voimakkaasti. Iskujen on oltava tarkkoja, nopeita ja tarpeeksi vahvoja. Yksikin isku riittää voittoon, jos sen tekee kunnolla. Näin säästää voimiaan. Hyvä taistelija voittaa vähillä liikkeillä, huono tarvitsee useamman”, Pimentovarjo selitti Kaamospennulle, joka kuunteli tarkkaavaisesti. Kolli ei halunnut liata turkkiaan, joten tarkat ja nopeat iskut kuulostivat hyvältä. Paremmalta kuin voimalla tempoilu ja itsensä sotkeminen. Pimentovarjo nakkasi pentujensa tekemän sammalpallon ilmaan ja naukaisi:
”Kuvittele, että tämä on vastustajasi. Lyö sitä mahdollisimman tarkasti ja käytä vain tarvittava määrä voimaasi ja energiaasi.”
Kaamospennun silmiin syttyi taistelutahtoinen pilke ja hän näki jo sammalpallon tilalla eloklaanilaisen kissan.
”Minä, Kaamostähti olen tullut paikalle ja sinä tulet kohtaamaan tässä loppusi”, Kaamospentu kajautti tarmokkaana ja läpsäisi sammalpalloa etukäpälällään. Kolli perääntyi, teki loikan ja läimäisi palloa uudestaan kynsillään.
”Miten minulla meni? Olinko hyvä?” pentu miukui ja pomppi tasajalkaa innokkaana. Tarmon lisäksi kollin katseeseen oli ilmestynyt ripaus toiveikkuutta, hän halusi tehdä emonsa Pimentovarjon tyytyväiseksi. Kaamospentu läimäisi sammalpalloa vielä kerran etutassullaan ja pallo vieri Pimentovarjon tassuihin. Kollikissa katsoi emoaan odottavaisena ja virnisti sitten.
//Pimento?
