Kääpäpuna
Kääpäpunaa hermostutti hiljalleen saapuva lehtikato. Kaikki tuntuivat jatkuvasti uskottelevan itselleen ja toisille, että klaanilla oli hyvä tilanne riistan suhteen, eikä Eloklaanin tarvinnut huolehtia paljoa – ainakaan vielä. Kuitenkaan se ei saanut kollin hermostusta kaikkoamaan. Hän tunsi, kuinka inha tunne kupli hänen sisällään ja kuristi hänen hengitysteitään.
Parhaansa mukaan kolli oli yrittänyt napata klaanilleen jotain syötävää, mutta hänen surkeilla taidoillaan ei pitkälle pötkitty. Jokainen lintu ja hiiri tuntui huomaavan hänet nopeammin kuin hän edes huomasi ne. Sekin ahdisti kollia, sillä mitä hyötyä oli klaanitoverista, joka ei voinut edes kantaa omaa korkeaan kekoon?
Kääpäpuna huomasi pian Tuikelinnun, joka näytti olevan ajatuksissaan rajalla. Naaras ei myöskään kantanut mukaan riistaa tai vasta tapetun riistan hajua, joten kolli päätteli, ettei hänkään ollut saanut mitään.
Kolli päätti lähestyä naarasta. Ei hän ollut Tuikelinnulle koskaan paljoa puhunut, mutta kaiken sen mukaan, mitä oli kuullut ja nähnyt, naaras vaikutti ystävälliseltä. Siksi kynnys hänelle juttelemiseen ei tuntunut niin suurelta. Lisäksi ruskea kolli oli alkanut vähitellen pöästä jo klaanitovereille juttelemisen makuun. Se ei tuntunut nykyään enää yhtä pelottavalta kuin aiemmin.
Tuikelintu kertoi, ettei ollut edes yrittänyt saalistaa ja sitten toi esiin sen, että oli ajatellut lähteä Eloklaanista. Kääpäpuna katsoi häntä hieman ihmeissään, sillä yleensä kissat tulivat Eloklaaniin, eivät lähteneet sieltä. Toki, jos totta puhuttiin, oli hänkin ajatellut toisinaan klaanista lähtemistä.
“Ai lähteä Eloklaanista?” Kääpäpuna toisti kuin varmistaakseen, että sanat olivat aidot. Naaras nyökkäsi.
“Elämä erakkona voi tuntua toki vapaammalta, mutta samalla se tuo paljon riskejä. Olen minäkin totta puhuen toisinaan haaveillut vanhan toverini etsimisestä, jotta voisimme taas elää yhdessä, mutta tunnen olevani Eloklaanille elämäni velassa. Lisäksi, oli ihme, että selvisin omillani alun alkaenkaan, joten se ei olisi varmaankaan parhain päätös minulle”, kolli seposti ja tajusi pian, että oli yhtäkkiä kääntänyt koko tarinan itseensä. “Mutta miksi sinä tahtoisit lähteä? Etkö syntynyt Eloklaanissa? Eikö se tunnu enöä kodilta?”
//Tuike?
