Käärmekulta
Haukkakynnen kysymys sai minut muistamaan, että meidän todella oli tarkoituksena lähteä saalistamaan, eikä vain jutustella niitä näitä koko päivän. Olin tyystin unohtunut keskusteluumme Nopsaliekin kanssa.
Kysyin muilta, kuinka he tahtoivat jakautua ja mustaturkkinen kolli ehdottikin, että menisimme yhtenä isona joukkona, sillä saalista pitäisi olla kyllä vielä klaanin tarpeisiin siitä riippumatta saisimmeko suuren vai pienen määrän saalista. Nyökkäsin hyväksyvästi hänen ehdotukseensa.
“Kuulostaa hyvältä. Suunnataan tuonne, kohti uintipaikkaa ja käännytään viimeistään sen kohdalta sitten toiseen suuntaan, jos emme löydä mitään”, ohjeistin ja lähdimme taas matkaan. Jättäydyin edelleen Nopsaliekin vierelle, mutta tarkkailin myös sivusilmällä, kuinka Haukkakynsi yritti parhaansa mukaan aloittaa keskustelua tyttäreni kanssa. Kärpässointu oli kuitenkin tuntunut vain menevän puheensa kanssa takapakkia heti soturiksi tultuaan. Hän oli vain taas yhä hiljaisempi.
“Toivon todella, että lehtikato olisi tällä kertaa leuto ja armollinen. En halua lisää rankkoja aikoja niskoillemme, jos sen vaihtoehdon saan”, na’uin kollille hiljaa, jotta en säikyttäisi mahdollisia saaliseläimiä. Kolli nyökkäsi.
“Minä myös”, hän vastasi hiljaa. Yhtäkkiä tunsin kosketuksen lavassani ja huomasin, että Haukkakynsi oli tullut vierelleni toiselle puolelle. Hän hymyili minulle varovasti.
“Haistan jäniksen. Voisimme piirittää sen ja juoksuttaa sen väsymykseen”, naaras ehdotti hiljaa ja vilkaisi minua sekä Nopsaliekkiä. Katsoin kollia. Tiesin, että hän oli nimensä mukaisesti nopea, joten jäniksen juoksuttamisesta ei pitäisi tulla liian hankalaa. Lisäksi rakastin sitä tapaa napata jäniksiä kaikista eniten. Silloin sai tuntea kuinka tassut syyhysivät innosta, kun juoksi jäniksen perässä samalla, kun muut partion jäsenet pitivät huolta, että sillä ei ollut aukkoa, johon karata.
“Kärpässointu, tule! Lähdetään nappaamaan jänis yhdessä!” kuiskasin lapani ylitse tyttärelleni silmät kimaltaen. Pääsisimme viettämään saalistuksen varjossa yhteistä aikaa. Ehkä hän alkaisi taas pitämään minusta!
“Johda tietä, sovitaan lähempänä paremmin, kuinka lähestymme”, naukaisin vielä Haukkakynnelle kääntyen naaraan suuntaan. Sitten hymyilin vielä Nopsaliekille. “Olet joukon nopein, joten luotan siihen, että olet kuin luotu tähän tehtävään.”
//Nopsa?
