Käärmekulta
Kimalaistoiveen yllätyksellinen poikiminen oli saanut käyntini jäämään lyhyeksi. En halunnut jäädä häiriköimään häntä heti poikimisensakaan jälkeen, sillä itsekin tiesin, kuinka rankka sellainen kokemus saattoi olla. Olin siis vain poistunut häiriköimästä sen jälkeen, kun ikikuningatar oli saanut turvallisesti poikimisensa suoritettua.
Palasin vasta muutaman auringonnonusun päästä takaisin käymään pentutarhalla. Yllätyin siitä, kun Kimalaistoive kiitti minua siitä pienestä avusta, jonka olin antanut hakemalla parantajan paikalle, kuten kenen tahansa samassa tilanteessa kuului.
“Meidän keskustelu taisi jäädä hieman kesken. Millaisia perhehuolia sinulla on? Onko varapäällikön tehtävät aiheuttaneet liikaa kiireitä?” Kimalaistoive kysyi minulta, joka palautti minut taas muistamaan todellisen syyni hänen luokseen saapumiselle. Siirsin painoani tassulta toiselle ennen kuin asetuin taas istumaan mahdollisimman ryhdikkäästi. En tiennyt tarkalleen miksi, mutta jotenkin kaikki ne asiat saivat minut nolostumaan. Oliko se minun vikani, että en osannut pitää hyvää huolta perheeni yhtenäisyydestä?
“En sanoisi, että varapäälliköksi pääseminen on syynä. Tietysti se vie aikaani perheenin luota, mutta minusta vain tuntuu, että yhteyteni Sädesäihkeen kanssa on rappeutunut sen jälkeen, kun saimme ensimmäisen pentueeni”, selitin ja katselin ympärilleni kuin peläten, että joku olisi tullut salakuuntelemaan keskusteluamme. “Menetimme kolme neljästä pennusta, joka oli suuri kolaus jo itsessään, mutta minusta tuntuu, että Sädesäihke ei osaa arvostaa Kärpässointua tarpeeksi. Lisäksi Kärpässointu ei tunnu haluavan olla kanssani enää yhtä paljoa kuin pentuna.”
Ryhtini oli alkanut lyyhistyä puhuessani. Aivan kuin olisin alentunut näiden sanojen ja ajatusten edessä. Minusta tuntui typerältä, etten osannut itse korjata perheeni ongelmia vaan minun täytyi tulla kyselemään apua muilta kissoilta. Siinäpä meillä vasta varapäällikkö.
//Kimalainen?
