Kamomillapyörre
Kirjoittaja: Ampiainen
Olin ollut vielä hetki sitten shokissa pudottuani puusta. Syöksyaskel oli pelastanut minut maahan putoamiselta.. minulle oli juuri annettu vähän timjamia järkytykseen ja olin jo hyvässä kunnossa. Sisareni rosmariinikynsi ja syöksyaskel olivat olleet vierelläni mutta hiljaisuusvarjo ei.. Kysysessäni missä kolli oli olin saanut vain vastaukseksi että tämä oli lähtenyt hakemaan niitä saalita mitä meiltä oli jäänyt sinne. Nyökkäsin ja kompuroin sitten hitaasti istumaan ja sitten seisomaan. Halusin jaloittelva vähän ja niin teinkin. Olin saanut luvan lyhyeen kävely reissuun. Tassutan lähemmäs pesän suutta nähdäkseni aukiolle. Silmäni laajenivat järkytyksestä nähdessäni hiljaisuusvarjon aamuraidan vierellä saalista mukanaan.. Mitä? Oliko hän naaraan kanssa yhdessä? Ja yritti saada minun rakkauteni!? Ei.. Ei! Peräänyin silmät järkyhtyksestä suurina ja tunsin kuinka kyynelet valuivat poskillani. Hiljaisuusvarjo oli petturi.. Tai siis ei ollut.. Olin vain edelleen sekalaisin ajatuksin ja.. Se sai minut olettamaan typeriä. Työnnän kyntteni esiin mutta vedän ne nopeasti takaisin sisään ja käännyin ympäri silmät viirussa ja itkuisina. Laahustan takaisin maakualusille aivan hiljaa miltei huomaammattomasti nyyhkytäen.
”Kamomillapyörre?” kuulin hiljaisuusvarjon äänen takaani mutta vain luimistin korviani enkä kääntynyt kollia päin.
”Jätä minut rauhaan.. Jättäkää kaikki minut rauhaan…” kuiskaan huomaamattomalla äänellä. Laskin vain pääni käpälieni päälle surullisena. Olin pitänyt hiljaisuusvarjosta.. Todenteolla pitänyt.. Ja varmaan tulisin aina pitämään? Ei.. Ei… Ei! Ei.. E-en.. Halua että hän on olisi petturi! En vain halua.. Mutta.. Silti.. Vain koska epäilys kalvaa mieltäni tunsin että hiljaisuusvarjo ei ansaitsisi minua.. Ei ei.. Ei nyt.. Eikä ehkä enää koskaan.
”Kamomillapyörre? oletko kunnossa?” kuulin taas hiljaisuusvarjon äänen. Tällä kertaa työnsin kyntteni esille ja nostin pääni. Käänsin sitten itkuiset silmäni kohti hiljaisuusvarjoa.
”Miksi.. Miksi sinä teet sen näin?! Miksi.. Miksi.. Miksi..” ulahdan ja alan sitten itkeä kunnolla. ”Sinä petit minut.. Sinä haluat vain käyttää minua hyväksesi! Sinulla on jo aamuraita.. Sinä rakastat häntä.. Miksi et rakastaisi?” lisään sydän syrjällään. Nousen hitaasti istumaan mutta kyyristyn sitten itkemään maahan. Miksi hiljaisuusvarjon piti haluta käyttää minua hyväkseen? Mitä minulla muka oli jonka hän olisi halunnut minulta!? Sisko? Isä?
//hilju rosmyki saa halutessaan jatkaa
