Kamomillapyörre
Kirjoittaja: Ampiainen
Loikoilen raukean oloisena soturien pesässä onnelisena hiljaisuudesta. Syöksyaskel oli rajapartiossa pikiturkin ja virtaviiman sekä tämän oppilaan lummetassun kanssa.
*lummetassu.. En tunne häntä hyvin mutta hän tuntuu mukavalta.. Aivan kuin isänsä hiljaisuusvarjo…* ajattelen. Tunsin iloa hiljaisuusvarjoa kohtaan, olihan hän saanut kaksi ihanaa pentua.. Mutta tunsin silti pettymystä ja surua ja jopa vähän kateutta mutta miksi? Minähän olin päättänyt ottaa syöksyaskeleen hiljaisuusvarjon sijasta… Pudistelen hitaasti päättäni selvittääkseni ajatuksiani ennenkuin nousen hitaasti venyttelen seisomaan. Vatsani oli vähän pyöristynyt lähipäivien aikana mutta en ollut siitä paljoakkaan välittänyt. Mutta nyt minua lievästi jo hermostutti; vaikka olin viime päivinä syönyt vain vähän vatsani vain jatkoi lievästi kasvuaan. Se ei ollut vielä niin iso että sitä voisivat muut huomata mutta itse tunsin huomaavani sen kasvun ja tunsin lievää lisä painoa vatsassani. Siirsin kuitenkin asian sivuun ja tassutan ulos soturien pesästä vilkuilen ympärilleni silmät kirkkaina ennenkuin päädyn tassuttamaan tuoresaaliskasalle ja katselen sitä hetkisen mutta lannistun nopeasti. Kasassa ei ollut oikeastaan mitään tuoretta. En kuitenkaan valittanut vaan napasin siitä pulskan oloisen kottaraisen ja tassutan parin hännän mittan päähän syömään sitä. Sitä syödessäni aina välillä vilkuilen sisäänkäynti tunnelin suuntan vähänkuin olisin odottanut että syöksyaksel tulisi takaisin leiriin muiden kanssa. Kuitenkaan hän ei tullut ainakaan ennenkuin ehdin syödä kottaraiseni loppuun ja nousta pystyyn; lähdin sitten kohti parantajien pesää sillä ajatuksiini oli yllätäen putkahtanut pähkä hullu selitys sille että vatsani oli lievästi kasvanut; entä jos odotinkin pentuja??
*en minä halua syöksyaskeleen kanssa pentuja.. Hän on vain sen verran typerä kissa! No en minä varmaan mitään pentuja odota vaan ihan vain ylireagoin.. Mutta entä jos odotankin? Paras kuitenkin käydä kysymässä..* mietin ja tassutan parantajien pesään sisään karvat lievästi väreilen ja silmät sumeina pelosta siitä että teoriani pentujen odottamisesta olisikin totta.
”Tuota hei? Hehkuaskel? Minulla oli vähän tuota.. Asiaa..” maukuu vähän nolona. Varmasti vain ylireagoin ja häiritsin parantajia syytä suotta. Hehkuaskel kääntyi minua kohti keltaiset silmät välähtäen.
”Mitä asiaa? Oletko sairas?” hehkuaskel kysyi lievästi huolestuneen oloisena ja tassuti lähemmäs.
”Tuota öö.. En! Siis uskon että vain ylireagoin.. Mutta epäilen että saattaisin odottaa pentuja.. Niin ajattelin vain että voisitko ehkä tarkistaa?” kysyn korvat luimussa ja karvat lievästi pystyssä. Hehkuaskel katseli minua hymyillen.
”Sopiihan se”, hehkuaskel maukui häntä pystyssä ja alkoi tutki minua. Vain hetkisen jälkeen hän lopetti ja siirsi katseensa minuun.
”Onnittelut kamomillapyörre sinä todella odotat pentuja”, naaras kehrää ja katselee minua. Tuijotan tätä kuin puulla päähän lyöty.
”Mitä?!” sähähdän mutta vedän nopeasti häntäni suuni eteen.
*ei ei ei.. En halua odottaa.. Tai siis en halua odottaa syöksyaskeleen pentuja! Kyllä minä haluan pentuja.. Mutta en hänen.. EN vain halua!* ajattelen paniikkin partaalla.
”Siis ihan kiva pitääkin tästä mennä kertomaan syöksyaskeleelle ilo uutiset..” mutisee silmät sumeina. Käännän nopeasti selkäni hehkuaskeelle ja kipitän nopeasti tieheni ja istuudun leirin reunalle ja tuijotan maatta toivoen että tämä olisi vain pahaa unta. Työnnän kyntteni maahan ja kyyneleet puskevat ulos silmistäni mutta pyyhin ne nopeasti etukäpälälläni pois huomattauani syöksyaskeleen tuulleen juuri takaisin muiden kanssa. Nousen hitaasti seisomaan ja olin aikeissa mennä syöksyaskeleen luokse mutta katseeni takertuikin lummetassuun joka tapiti minua uteliaan oloisena eripari silmät ammollaan ja hymyilen aurinkoisesti, sitten tämä kääntyi mestariaan kohti ja näytti kysyvän jotain. Sillä hetkellä sain katseeni irti oppilaasta ja siirrän katseeni syöksyaskeleesseen vetäen kasvoilleni teko hymyn ja tassutan syöksyaskeleen luokse.
”Hei minulla on sinulle asiaa!” kehrään hymyilen väkinäisesti ajatukset sekaisin. Syöksyaskel tuijotti minua jäänsiniset silmät viirussa.
”Mitä asiaa kamomillapyörre?” kolli tuhahtaa melko välinpitämättömän oloisena.
”No katsos kävin juuri paranatjien pesässä koska epäilin että saattaisin ehkä odottaa pentuja.. Ja hehkuaskel sanoi sen olevan totta! Minä odotan pentuja.. Sinun pentujasi tietysti! Kenen muunkaan?” mauun ääni vähän vapisten koska pelkäsin että syöksyaskel saattaisi räjähtää raivosta kuultuaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja miksi ihmeessä olisi tapahtunut? Eikö Syöksyaskel aina ollut halunnut pentuja. Tämä tuijotti minua hetken jäänsiniset silmät ammollaan hämmenyksestä kunnes hän pudisteli päättään ja tuijotti hetken päästä minua viileästi mutta samalla kollin silmissä pilkahti hitunen intoa ja rakkautta; rakkautta pentuja kohtaan kai tai sitten rakkaus minua kohtaan oli palannut.
”Sehän on mahtavaa! Saamme monta suloista ja rohkeaa pentua! Heistä tulee klaanin parhaita sotureita koko klaanissa!” syöksyaskel kehräsi. Suuni loksahti hämmästyksestä auki mutta suljin sen oitis.
*mikä hiirenaivo ei hän tiedä millaisia meidän pennuistamme tulee! saatta olla että he ovatkin pelokkaita ja ujoja eivätkä rohkeita! Mutta suloisia niistä varmasti tulee* ajattelee silmät viirussa. Painauttuu sitten lievästi vastahakoisen oloisena syöksyaskelleen turkkiin ja kehräsi.
”Totta kai niistä tulee rohkeitan nehän ovat sinun pentujasi..” mauun silmät viirussa. Syöksyaskel vilkaisee minua ärtyneenä ja perääntyy kauemmas päästäen minut kaattumaan kyljelleni. Kirosin syöksyaskelta hiljaisella äänellä samalla kun kompuroin pystyyn.
”Rauhoittu kamomillapyörre kohtahan sinä satutat itseäsi!” syöksyaskel naurahtaa pilkallisesti ja hivenen ilkikurisella äänellä mutta tämän ilme muuttuu hetkessä vakavaksi ja hän tassuttaa lähemmäs työntäen naamansa hiirenmitan päähän omastani.
”Ethän halua satuttaa syntymättömiä pentujamme?” syöksyaskel kysyy kylmällä äänellä. Luimistan kauhistuneena korviani ja silmäni laajenevat pelosta kun pudistan päättäni syöksyaskeleelle.
”Hyvä niin”, syöksyaskel naurahtaa.
”Ajatelitkos siirtyä jo pentutarhaan?” syöksyaskel kysyi silmät viirussa.
”En todellakaan! Pystyn tekemään soturin tehtäviä vielä pitkään ennenkuin minun pitää siirtyä pentutarhaan!” sähähtää silmät viirussa ja hampaat irvessä.
”Lopeta tuo kohta muut alkavat epäillä että jokin on vialla”, syöksyaskel sähähtää ja tuijottaa minua varoittavasti. Luimistan korviani ja peräännyn nyökäten.
”Tottakai lopetan.. Tuota.. Minä tästä menen-” aloittaa mutta hiljennee hetkeksi koska ei keksinyt minne olisi lähtenyt mutta huomaa sitten lummetassun tuoresaalis kasalla.
”Öö juttelemaan lummetassun kanssa heippa!” huikkaa syöksyaskeleelle ennenkuin loikkii lummetassun luokse, tunsin vielä hetken kollin läpitunkevan katseen turkissani mutta rauhoitun hivenen päästyäni hiljaisuusvarjon kauniin ja tältä paljon muistuttavan tytären viereen.
”Hei lummetassu.. Tuota ajattelin että haluaisit juttuseuraa..?” maukuu hymyilen teko pyhää hymyä. Lummetassu säpsähtää hivenen ja siirtää sitten eripari silmänsä minua kohti.
”Ai hei kamomillapyörre! Tottakai minä haluan jutella kanssasi. Mistä haluaisit jutella?” lummetassu kehrää pehmeällä ja rauhoittavalla äänellä ja katselee minua hymyilen.
”Öö tuota minun ja syöksyaskeleen pen.. Eikun siis sinun koulutuksestasi! Miten sinulla on mennyt?” maukuu lievästi hermostuneena. Lummetassu kallistaa hivenen päättään hämentyneenä mutta nyökkää kuitenkin.
”No virtaviima on ihan kiva mestari.. Ja toivon että hän opettaisi minulle kuinka uidaan! Osaako hän edes uida.. Tiedätkö sinä?” lummetassu maukuu silmät uteliaisuudesta ammollaan. Katselen tätä hetken ja mietiskelen hetken.
”Jos totta puhutaan niin en tiedä en ainakaan ole nähnyt hänen koskaan uineen.”, mauun mieteliään näköisenä. Lummetassu hymyili auringoisesti.
”Ei se mitään kyllä se selviää”, lummetassu kehrää. Lummetassu kalistaa päättään ja alkaa taas puhua.
”Muuten mistä sinä halusit ensimmäiseksi jutella? Sinun ja syöksyaskeleen mistä?” lummetassu kysyy. ”Sinun ei siis todellakaan ole pakko kertoa! Jos se on jokin arka juttu.. Mutta olen utelias kuulemaan.. Minulle voit kertoa mitä vain! En minä suuttu, haluaisin jopa olla ystäväsi! Mutta en sinua ystävyyteenkään pakota.” lummetassu lisää laskien pörröisen häntänsä lavalleni.
*hän on vasta oppilas ja tuntuu jo nyt minua järkevämmältä.. No ei siihen paljoa tavitsekkaan että olisi minua järkevämpi minähän valitisin syöksyaskeleen hiljaisuusvarjon sijasta! Tosin ei lummetassua se varmaan haittaa sillä jos olisin valinnut hiljaisuusvarjon enkä syöksyaskelta niin aamuraita ei olisi koskaan saanut lummetassua ja tämän veljeä harakkatassua.. He ansaitsevat olla olemassa* ajattelee ja siirtää sitten katseensa maahan.
”Tuota ööh en mistään..” mutisen nolona korvat luimussa ja karvat väreilen hermostuneena mutta nostan sitten katseeni takasin lummetassuun.
”Mutta tottakai voin olla ystäväsi.. Muistutat minua niin paljon isästäsi.. Onko hän kertonut sinulle minusta mitään? No ei varmaan sellainen jäniksenaivo olen ollut.. Mutta aiemmin minä rakastin isääsi olisin ehkä hänen kumppaninsa nyt jos en olisi valinnut syöksyaskelta hänen sijastaan. Mutta siitä huolimatta että olen syöksyaskeleen kumppani minä rakastan yhä hiljaisuusvarjoa enemmän kuin tämä osaa edes arvata.. Kerrothan sen hänelle? Haluan hänen tietävän” kehrään iloisen oloisena. Lummetassu näytti vähän pöllämystyneeltä mutta nyökkäsi kuitenkin innokkaan oloisena.
”Tottakai voin kertoa tuon isälleni! Mutta.. Tuli vain mieleen.. Että sinä kai olit aiemmin sanomassa että odotat syöksyaskeleen pentuja eikö?” lummetassu maukuu pompahtaen pystyyn. Hätkähdän ja lasken katseeni.
”Niin kyllä odotan hänen pentujaan.. Älä kerro kuitenkaan hiljaisuusvarjolle.. En halua että hän kuulee sitä keneltäkään muulta..” mauun hivenen nolona ja nostan taas katseeni oppilaaseen toiveikkaan oloisena.
”Ei en kerro jos et halua, mutta nyt minun pitää mennä!” lummetassu kehrää ja tassuttaa kauemmas mutta pysähtyy vielä.
”Ainiin ja onnea sinulle ja syöksyaskeleelle pennuista!” lummetassu huikkaa vielä olkansa yli ennenkuin kipittää matkoihinsa. Hymyilen hennosti ja katselen naaraan menoa lämpimästi. Nousen sittemin seisomaan ja tassutan soturien pesälle päin silmät kirkkaina. Pesään sisälle työnnytyäni menen hetimiten omille maakualusilleni ja alan sukia turkiani rennoin, hitain vedoin. Lopulta käperyn vielä tiukemmin, lasken pääni sammalille ja hännän nenälleni ja suljen silmäni nukahtaen nopeasti.
Pari kuutta myöhemmin makoilen pentutarhan edustalla raukean oloisena vatsa jo valtavast kasvanut. Olin muuttanut pentutarhaan vain pari päivää aiemmin osittain syöksyaskeleen pakottamana mutta osittain omasta halustanikin sillä vatsani oli kaartunut jo sen verran isoksi.
*kuinkakohan monta pentua siellä kasvaa..* mietiskelee silmät loistaen. Pentujen syntymään ei kuluisi varmaan enään kauaakkaan. Katselin taivaalle silmät puoliummessa mutta avasin ne nopeasti kun syöksyaskel tassuti paikalle ja alkoi patistella minua takaisin sisälle pentutarhaan.
*hiirenaivo* ajattelen mutta totelen silti syöksyaskelta mutisematta ja nousen pystyyn tassutaen takasin sisään pentutarhaan ja kelahdan omille makuualusilleni kyljelleni. Mäntyviiksi ei ollut pesässä sisällä vaan syömässä aukiolla. Olisin itsekin halunnut pysyä aukiolla. Ylläten tunsin värisevää kipua koko kehossani ja jouduin lievästi paniikkiin.
*nytkö jo? Olisivat nyt edes odottaneet vielä ihan pienen hetken!* ajattelen ja päästän kivun ulvaisun kun ensimmäisen supistuksen tulessa. Huomasin kuinka mäntyviiksi kurkistk sisään pentutarhaan ja huomattuaan minut taisi tajuta oitis mitä oli tekeillä ja katosi suuaukolta. Kipu yltyi ja aloin jo toivoa että en olisi pentuja koskaan odottanutkaan. Kuitenkin vain vähän aikaa sen jälkeen kun mäntyviiksi oli lähtenyt hehkuaskel tuli sisään pentutarhaan ja tarkasteli minua silmät viirussa kunnes totesi että pennut olivat tulossa ja tuli vierelleni. Sähähdän turhautuneena ja kivusta.
*mikä hiirenaivo totta kai minä synnytän ei siihen mitään tutkimista tarvitse!* huuttaa mielessään. Ulahtaa sitten kun tulee uusi kivun aalto ja supistus ja tunnen kuinka sammalille valuu ensimmäinen pentu.
”Naaras”, hehkuaskel maukui silmät loistaen ja työnsi pennun vatsani juuren kehotaen sitten jatkamaan ponnistusta.
*lisää??? Oikeasti??* ajattelee joutuen lievästi paniikkiin. Uusi kivun aalot iskee ja päästän epätoivoisen ulvaisun ja toinenkin pentu tuli mailmaan.
”Toinenkin naaras, vielä ainakin yksi tuloillaan”, hehkuaskel totesi silmät loistaen ja työntää toisenkin pennun vatsaani vasten. Tuijotan hehkuaskelta pakokauhun partaalla ja työnnän kynnet esiin mutta vedän ne nopeasti taas sisään. Kun viimeinen supistus iski purin hammasta jota en kirkaisisi. Kolmas pentu syntyi mailmaan. Helpotuin ja lyyhistyin maahan henkästyneenä.
”Kolli..” hehkuaskel sanoi katkonaisella äänellä. Nostan päättäni ja katson hehkuaskelta huolestuneena.
”Onko se kunnossa?” kysyn silmät pelosta ammollaan ja karvat pystyssä. Hehkuaskel siirsi lohduttomat keltaiset silmänsä minuun.
”Olen pahoillani mutta hän on kuollut”, hehkuaskel maukuu lohduttomalla äänellä ja työntää pienen kolli pennun eteeni. Tuijotin silmät surusta ammollaan pientä valkoista kolli pentua ruskeilla kohdilla turkissaan.
”Ei.. Miksi?” kuiskaan silmät surusta ammollaan. Kuulin syöksyaskeleen äänen ja nostaessani katseeni hän oli pentutarhan suulla. Tuijotin tätä ja purskahdan sitten itkuun.
”Mitä nyt kamomillapyörre? Onko pennuilla jotain hätänä??” syöksyaskel kysyy ja tulee nopeasti luokseni.
”Saitte kaksi tervettä tytärtä.. Ja yhden pojan.. Hän on kuitenkin kuollut” hehkuaskel maukuu. Tuijotan poikani ruumista tyhjin silmin ja siirrän katseeni sitten syöksyaskeleesseen
”annataan niille nimet..” kuiskaan. Syöksyaskel nyökkää.
”Tuo voisi olla nimeltään katajapentu..” kolli maukuu hellällä äänellä ja osoittaa pientä valkoista naaraspentua oransseilla yksityiskohdilla.
”Tämä voisi olla hierakkapentu.. Ja poikamme voisi olla persiljapentu.. Jos se sopii sinulle”, mauun ja kosketan ensin toista naaras pentua ja sitten persiljapentua.
”Sopii hyvin”, syöksyaskel maukui. Hehkuaskel katseli meitä vielä hetken ennenkuin tassuti ulos pesästä. Heti naaraan poistuttua syöksyaskel alkoi sättiä minua.
”Sinä olet hyödytön naaras et kyennyt edes paria pentua synnyttää tappamatta yhtä!” kolli sähisee raivoissaan. Ja tuijitti sitten kahta maitoa imevää pentua.
”Hierakkapentu.. Tuo pentu tuo minulle mieleen sinut.. Ja minä vihaan sinua.. Ja lupaan vihata myös tuota pentua.. Mutta en minä kauhea isä ole.. En molemmille katajapentu on suloinen ja täydellinen tervepieni naaras. Niinkuin persiljapent olisi ollut komea ja täydellinen tervekolli jollet olisi epäonnistunut tehtävässäsi” syöksyaskel sähisee ja läimäisee minua korville.
”Anteeksi.. En minä tarkoittanut.. Minun olisi kuolla pitänyt eikä persiljapennun.. Älä ole ilkeä hierakkapennulle jooko?” vinkaisen silmät pelosta ammollaan.
”Myöhäistä”, syöksyaskel sähisee ja tassuttaa pois pentutarhasta. Tuijotan avuttomana kumppanini perään.
”Ei.. Ei hierakkapentu ansaitse tälläistä kohtelua..” kuiskaan. Makaan hetken itkien ja suin persiljapennun turkkia ja vilkaisen aina välillä lempeästi hierakkapentua ja katajapentua jotka imivät tyytyväisinä maitoa. Lopulta pennut lopetavat imemisen ja laskin pääni maahan persiljapennun velton, kuolleen ruumiin viereen ja nukahdan surun ja pelon täyteiseen uneen.
