Kamomillatassu
Kirjoittaja: Ampiainen
”Entä sinä sisar?” sisareni kysyi minulta kiusoittelevasti. Sydämeni pampasi hätääntyneenä, en minä halunnut karata leiristä! Entä jos henkäystähti teloitaisi meidätkin! En halunnut sitä! Siirtelin ajatuksia mielessäni sydän pampaten nousin lopulta seisomaan ja maukaisin vastauksen tosin turhan kovaa mutta en onneksi paljastanut mitä ajoimme tehdä.
”En todellakaan halua!” Marisin kovaan ääneen. Tunsin kuinka joku näpäytti minua kipeästi ja vinkaisin. Silmäni laajenivat järkytyksestä ja peräänyin sydän syrjällään kyyneleet kihoten silmiini.
”Älä ole pelkuri!” Lepakkotassu murahti.
”Älä paljasta mitään”, sisareni maukaisi. Sydämeni tuntui särkyvän sirpaleiksi, purskahdin hiljaiseen itkuun.. tunsin oloni tyhjäksi.. kiusatuksi… Inhotuksi.. miksi..?
”Minä pelkään vain liikaa.. lepakkotassu on oikeassa olen pelkä pelkuri!” Mau’un sydän kurkussa. Nyt ainut mitä minä halusin oli.. kuolla… Päästä emon luo pimeyden metsään.. olla taas hänen kanssaan.. olla iloinen..
”Haluaisin vain kuolla..” kuiskasin hiljaa sydän kurkussa. Vain sisareni, hiljaisuustassu ja lepakkotassu kuulivat sanani. Sydämeni tuntui särkyvän ja käperyin sammaliin nyhkytämään. Tuntui kuin ympärilläni ei olisi ollut mitään… Halusin vain nukahtaa enkä enään herätä.. mielessäni ei ollut mitään muuta ajatusta kuin se.. ja se riitti minulle.. en tarvinnut muuta..
*Mutta entä hiljaisuustassu? Minä välitän hänestä.. vaikka muut tuntuvatkin nykyään niin typeriltä en voi jättää heitä.. mutta jos he eivät halua minua?* Ajattelin mielessäni. Nostin päätäni hitusen itkien edelleen mutta nyt jo hitusen rauhoituneena.
//Rosmy? Lepa? Hilju?
