Kamomillatassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Sydämeni tuntui särkyvän pikkuriikisiksi sirpaleiksi Ja olisin mielelläni vaikka itkenyt kokonaisen kuun… Tai jopa enemmän!
”Eikö… En usko sinua… Kyllä hän minua vihaa… Minä vain halusin pyytää anteeksi… Mutta en minä ansaitse Rosmariinitassun läheisyyttä… Hän vihaa minua… Ja tulee varmaan aina vihaamaan minua…” Ulahdin sydän sirpaleina hiljaisuustassulle. *Lupaan kuitenkin että en ikinä jätä häntä yksin… vaikka hän jättäisi minut ikuisesti yksin… Hän on aina minun sisareni..* Lisäsin mielessäni. Tassutin raskaasti sydän syrjällään kauemmas hiljaisuustassusta.
”Autaisitko saamaan ne sammalet oppilaiden pesälle? Minä hoidan niiden vaihtamisen ja… Haluaisin tehdä sen rauhassa yksin..” mau’un hymyillen väkinäisesti. Hiljaisuustassu nyökkäsi ja tassuti minun kanssani oppilaiden pesälle jätäen minut sitten yksin pesälle. Katselin avutomana sisartani toivoen että voisimme olla taas yhdessä… Vaikka tiesin että se olisi mahdotonta tämän jälkeen.. hän vihasi minua varmasti koko elämänsä ajan.. käänsin katseeni surkeana pois sisarestani ja aloin vaihtaa sammalia maakualusilleni, käperyin sammaliin silmät sumeina surusta ja tiedosta että sisar varmasti vihaisi minua lopun elämäänsä. Suljin silmäni ja nukahdin sydän rikki raadeltuna ja ajatukset sekaisin.
