kamomillatassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Silmissäni välähti viha ja asetuin oitis lainepennun kanssa vastausten unohtaen alusten vaihtamisen täysin, karvani nousivat pystyyn ja minun olisi tehnyt miltei vastustamattomasti hyppätä pennun kimppuun ja oppettaa tälle vähän tapoja mutta sain juuri ja juuri pidettyä itseni aisoissa enkä hyökkänyt naaras pennun kimppuun vaan sen sijaan ärisin tälle vihaisempana kuin koskaan.
”Tulisielu ei ole iljettävä taikka häpeäpilkku! Hän on ystäväni!! Sinä et voi edes tajutta millainen hän on kun näet hänessä vain hänen puoliverisyytensä! Et mitään muuta!” ärisin namatusten pennulle. ”ja hän todellakin yrittää parhaansa mukaan saada henkäystähden luotamuksen! Se ei vain sattumoisin ole helpoa!” lisäsin ärähtäen pennulle. Lainepennun silmät laajenivat vihaisina ja hän ilmiselvästi valmistautui antamaan minulle samalla mitalla takaisin. Valmistauduin korvat luimussa ja vihaisena naaraan vastaukseen. Siirsin ajatukseni kuitenkin hetkeksi pois tästä hetkestä ja ajattelin tulisielua ja tämän kumppania tattihallaa, tosin ajatuksiin sotkeentui jokikinen hetki lainepennun sanat.
*pitääkö lainepentu tattihallaa inhotavana vain koska hän on tulisielun kumppani? Se ei vain saa olla totta! Mitä tulisielu vanhemmilleen voi? Olisiko hänen muka pitänyt tarkistaa ennen syntymäänsä ketkä ovat hänen vanhempansa?* ajattelin ajatukset sekaisin naaraspennun sanoista. Ajatukseni kuitenkin siirtyivät juuri ajoissa takaisin nykyhetkeen kuulakseni lainepennun ärinän.
//laine?
