Karhumyrsky
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Tuijotin kylkeeni painautunutta naarasta syyllisyyttä potien. Kertomansa mukaan oppilas ei ollut nukkunut koko yönä, tai haukannut edes pientä hiukopalaa harjoittelun lomassa. Mestarina minä olisin vastuussa Villitassun hyvinvoinnista ja jaksamisesta, enkä voinut sallia tällaista käyvän enää toistamiseen.
”Palataan nyt leiriin”, ilmoitin topakasti, mutta Villitassun silmät olivat painuneet jo kiinni, ja hänen hengityksensä oli hiljentynyt rauhalliseksi tuhinaksi.
Liikahdin vaivaantuneena. Mitä minun tulisi tehdä? Kantaa hänet leiriin? Typerä idea, mutta tässä tapauksessa se oli ainoa vaihtoehtoni.
Varovasti nostin uupuneen oppilaan selkääni ja lähdin taivaltamaan takaisin leiriin päin. Tunsin naaraan lämpimän hengityksen niskassani, ja se sai karvani nousemaan pystyyn. En ollut ollut koskaan ennen näin lähellä ketään.
Matka taittui melko hitaasti, mutta lopulta löysin itseni seisomasta piikkihernetunnelin suulta. Kumarruin hieman mahtuakseni kulkemaan sen läpi Villitassu selässäni.
”Missä sitä on oltu?” kuulin Turmaloikan kysyvän pilkallisesti, kun työnnyin aukiolle. Erakkosyntyinen soturi oli kaiketi asetettu yövartioon – tietysti juuri silloin, kun hänen ei olisi tarvinnut nähdä minua.
Pakottauduin pysymään tyynenä huolimatta päälläni liikehtivästä oppilaasta, jonka Turmaloikkakin näytti huomanneen. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen.
”Onko oppilaasi loukkaantunut?” tuo mörähti silmät apposellaan. Mietin hetken, mitä vastaisin.
”Miten sen haluaa tulkita. Harjoittelimme tänään tosi ankarasti, ja raukka urvahti totaalisesti. Siispä jouduin kantamaan hänet takaisin”, sepostin muina kissoina, ja olihan se tavallaan totta: Villitassu oli keskittynyt harjoittelemaan niin kovasti, ettei ollut joutanut ummistamaan silmiään edes yöksi.
”Vai niin”, Turmaloikka katsoi minua yhä epäileväisen näköisenä, mutta nyökkäsi sitten ja antoi meidän mennä.
Kannoin Villitassun oppilaiden pesälle ja laskin hänet varovasti sammalille. Naaraan peti ei sijainnut kaukana Lauhatassusta ja Mahlatassusta, jotka nukkuivat kylki kyljetysten omissa vuoteissaan.
Villitassu maiskutteli suutaan ja hautasi itsensä sammalten sekaan mukavasti. Katsoin nukkuvaa kissaa suu supussa, miettien uskaltaisinko luottaa siihen, että hän nukkuisi koko yön. En haluaisi taas huomenna nähdä oppilastani puolikuolleena.
Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että minun oli parempi poistua. Jos joku Villitassun pesätovereista heräisi nyt yhtäkkiä, minulla olisi keksittävä uusi sepitys pelastamaan nahkani kuumottavasta tilanteesta.
Hiivin ulos suojasta ja suuntasin vähin äänin kaatuneen puun toisessa päässä sijaitsevalle sotureiden pesälle. Kömmin petiin hieman kiusaantuneena ja posket hehkuen, sillä olin vahingossa onnistunut tallaamaan jonkun hännänpäälle suunnistaessani hämärässä omalle paikalleni.
Asetuin sammalille niin mukavasti kuin vain suinkin kykenin levottomuudeltani, ja suljin sitten silmäni. Aloin laskea lukuja hiljaa mielessäni, siinä toivossa, että se siivittäisi minut nopeammin untenmaille.
Niin ei kuitenkaan koskaan käynyt, sillä pyörin ja hyörin läpi yön omassa vuoteessani, saamatta nukuttua silmäystäkään, kun aamu jo viimein sarasti ja minun oli noustava taas. Voi itku.
”Karhumyrsky.” Silmiäni poltteli kohdistaessani niiden utuisen katseen vierelleni tulleeseen Surmakynteen. Yritin räpytellä niitä saadakseni naaraan kuvan kirkastumaan.
”Niin?” mau’uin kauhistuttavan käheällä äänellä. Surmakynsikin näytti siltä, ettei ollut enää varma, kannatiko hänen häiritä minua juuri tällä hetkellä.
”Johdat aurinkohuipunhetkellä lähtevää metsästyspartiota. Ota mukaasi Huurrelilja, Hämypilvi sekä Varjokarva”, arpinen kissa ohjeisti ytimekkäästi ja poistui sitten paikalta.
Minulta karkasi turhautunut huokaisu, joka jäi kuitenkin katkeransuloisen haukotuksen alle. Laskin pääni takaisin sammalille ja suljin raskaiksi käyneet silmäluomeni jälleen.
Aurinkohuipunhetki… Siihen olisi vielä aikaa, joten enköhän ehtisi nukkua pienen tovin ennen sitä. Haukottelin taas ja kierryin tiukemalle kiepille, samalla kuulin pesätoverieni valmistautuvan alkavaan päivään ympärilläni.
//Villi?
//494 sanaa
