Karhumyrsky
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pentutarhalla oli jo hiljaista mennessäni tapaamaan ensimmäistä kertaa kunnolla omaa esikoistani. Villisielu nuokkui vuoteessaan, siniharmaan kirjava kollipentu imi tarmokkaasti maitoa emonsa nisästä. Kävelin hissukseen lähemmäksi, Villisielu nosti väsyneen katseensa minuun, hänen silmänsä kimmelsivät vähän heikossa valossa, ihan kuin hän olisi juuri vuodattanut kyyneleen tai pari. Kenties tuo oli itkenyt huojentuneena epätavallisissa olosuhteissa tapahtuneen synnytyksen onnistumisesta.
”Hei, rakkaani”, Villisielu kehräsi lempeästi kyyristyessäni hänen viereensä. Vastasin tervehdykseen puskemalla naaraan poskea hellästi kuonollani. Sen jälkeen käänsin huomioni poikaamme. Tämän täytyi olla elämäni yksi kohokohta.
”Oletko jo päättänyt hänelle nimen?” kysyin irrottamatta katsettani pennun siniharmaasta turkista. Villisielu puisteli päätään, hänkin oli laskenut katseensa pieneen poikaan.
”En. Ajattelin, että sinä saattaisit haluta päättää oman esikoisesi nimen”, hän sanoi. Vilkaisin häneen hymyillen, uutinen oli minulle enemmän kuin mieluisa.
”Siinä tapauksessa minulla taitaa olla hänelle jo hyvä nimi tiedossa”, nau’uin ovelasti. Villisielu höristi korviaan ja katsoi minuun uteliaana. ”Mustikkapentu.” Kellekään tuskin tuli yllätyksenä, että pojan nimi oli ottanut inspiraatiota tämän erikoisesta siniharmaasta turkista. Minun suvussani ei tietääkseni ollut ketään, jolla oli siniharmaa turkki, joten väri oli kaiketi periytynyt joltakulta Villisielun sukulaiselta.
”Se sopii hänelle”, Villisielu totesi hyvillään ja kurkotti sitten sukaisemaan otsaani. Tämä oli niitä harvoja hetkiä, jolloin minun saattoi kuulla kehräävän ääneen. Olin vain niin tavattoman iloinen, että perheemme oli kasvanut yhdellä hengellä. Miten malttaisin odottaa, kunnes jälkikasvumme olisi valmis oppimaan enemmän klaanielämästä?
”Nyt sinun täytyy saada unta”, tokaisin vakavoituen ja nousin ylös. Nuolaisin vielä Villisielun korvallista hyvän yön toivotukseksi, kunnes käännähdin kannoillani ja hiivin ulos pesästä.
Lupasin mielessäni pojalleni, että kävisin katsomassa häntä jokainen päivä, ja kunhan hän olisi kyllin vanha, veisin hänet kierrokselle leiriin ja tutustumaan klaanitovereihinsa. Ehkä saisin myös kunnian saalistaa hänelle ensimmäisen tuoresaaliin.
//271 sanaa
