Karhumyrsky
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pahus! Mahlahalla se vasta sai minut aina ajattelemaan syntyjä syviä – ja vieläpä täysin vapaaehtoisesti! Inhotti myöntää, mutta pidin tällaisesta syvällisestä pohdiskelusta kaverusten kesken.
”Ehkä Pimeyden Metsä ajatteli, että Kuolonklaani on jo tarpeeksi mahtava klaani yksinään, eikä se tarvitse muita klaaneja rinnalleen”, vastasin melkein saman tien. Minun ei ollut tarvinnut miettiä vastaustani kauaa, sillä jotenkin syvällä alitajuntani syövereissä tiesin, että Kuolonklaani oli tarkoitettu ainoaksi klaaniksi, eikä muita klaaneja tulisi koskaan olemaan.
Mahlahalla nyökkäsi. ”Kenties.”
Yllemme laskeutui jälleen hiljaisuus, joka tuntui minusta aina välillä vaivaannuttavalta, sillä vaikka tunsimmekin nyt toisemme vähän paremmin, emme siltikään olleet vielä samalla tasolla ystävyyssuhteessamme kuin mitä kolli oli ollut aikanaan Lauhalaukan kanssa.
Käänsin katseeni taivaalle. Se oli synkkä ja väritön. Ainoa asia, joka toi valoa yksinäisiin yön hetkiin, oli kuu. Kuu kajasti heikosti pilvireunan takaa, mutta se riitti valaisemaan pimeydessä kylpevän leirin niin, että siellä näki edes jotenkin eteensä.
Laskiessa katseeni taas Mahlahallaan, huomasin hänen vaalean kermanvärisen turkkinsa hopeutuineen heikossa kuunkajossa. Minusta hän näytti aivan kuin joltain henkikissalta, mutten tietenkään tuonut hullua kuvitelmaani hänen korviensa kuultavaksi. Kolli oli saattanut tehdä minusta enemmän tai vähemmän pehmon, mutta niin pehmo en ollut vielä, että alkaisin puhua ihan höpöjä. Minullakin oli oma itsekunnioitukseni – tai ainakin rippeitä siitä.
Yritin keksiä meille jostain jutunjuurtua, samalla olin unohtunut tuijottamaan vähän matkan päässä edessäni istuvaa Liekkitassua. Oranssi naaras otti hänelle suodun tehtävän vakavasti, eikä ainakaan vielä ollut osoittanut väsymisen merkkejä kesken yövartiovuoron.
”Mikä on paras muistosi oppilasajoiltasi?” kysyin sitten. Katsahdin uudemman kerran Mahlahallaan, joka katsoi myös minua. Hänen vihreissä silmissään oli hieman etäinen katse. Ehkä hän oli uppoutunut muistoihinsa etsimään suosikkiaan?
//Mahla?
//257 sanaa
