Karhumyrsky
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Katsoin Villitassua närkästyneenä. Naaras oli heittänyt minulle juuri hyvin röyhkeän haasteen, enkä tiennyt, mitä mieltä siitä olisi pitänyt olla. Järjestämällä meille treffit Hehkulammen luona voisin toki paikata rikkoutuneita välejämme, mikä ei ollut huono asia. Mutta jos se vaikuttaisi yhtään Villitassun suoriutumiseen oppilaan tehtävissä, palaisimme välittömästi takaisin entiseen malliin.
”Hyvä on, sovitaan niin. Illalla harjoitusten jälkeen minä vien sinut Hehkulammelle – ystävinä”, lupasin pitkin hampain. Villitassun kasvoille levisi pieni hymyntapainen kun tämä astahti pois päältäni.
”Oliko tämä siis tässä?” hän kysyi minun vielä kömpiessä jaloilleni. Puhalsin turkkiini tarttuneen roskan pois ja siirsin sitten oranssin katseeni oppilaaseen.
Pudistelin pienesti päätäni. Totta puhuakseni minua kismitti antaa naaraalle periksi tässä asiassa, mutta oli tärkeää ylläpitää toimivia suhteita klaanitoverien kanssa, joten minulle ei jäänyt paljoa vaihtoehtoja.
”Harjoittelemme vielä lyhyesti jäljitystä tähän loppuun. Sitten palaamme leiriin ja sinä saat luvan syödä jotankin, ennen kuin lähdemme yhtään minnekään”, murahdin hieman mietteliäästi. Aloin pohtimaan, miten toteuttaisin jäljestysharjoitukset käytännössä. Sitten sain kelpo tuuman, joka voisi jopa toimia.
”Minä menen piiloon. Sillä välin sinä lasket kolmeenkymmeneen, ja kun olet valmis, tulet etsimään minut. Aikamme on rajallinen, joten tämä tulee olemaan helppo tehtävä – mikäli vain osaat käyttää aivojasi”, naurahdin kuivasti ja huiskautin hännäntöpöäni.
Viittasin sitten Villitassua siirtymään sen saman sammalaisen kiven juurelle, joka oli mukana äskeisessä harjoituksessamme pelastettavan roolissa. Valkea naaras totteli mukisematta.
Kunhan hän oli asettunut mukavasti ohjeistamalleni paikalle, lähdin hiipimään loitommas vähin äänin. Suuntasin tarkoituksella leiriin päin, sillä halusin saada tämän harjoituksen mahdollisimman nopeasti pois alta, jotta ehtisin valmistautua henkisesti illan ohjelmaan.
Kyykistyin erään kiven taakse, mikä sijaitsi noin kymmenen ketunmitan päässä numeroita laskevasta oppilaasta. Kiven vieressä kasvoi tiheä pensaikko, joka tarjosi myös jonkinlaista suojaa. Lisäksi minulla oli suora näköyhteys Villitassuun piilostani.
Olin kierrellyt tahallani puiden ympäri hämätäkseni oppilaani nenää. Vaikka tämän oli tarkoitus olla helppo harjoitus, aioin silti käyttää kaikki mahdolliset valttikortit, joita minulla oli taatakseni naaraalle parhaat eväät tulevaan.
Jäin odottamaan piilooni, että Villitassu saisi laskettua loppuun ja alottaisi etsinnät.
//Villi?
//312 sanaa
