Karhutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Oli vasta varhainen aamu. Istuskelin oppilaiden pesän edustalla, pitäen silmällä heräilevää leiriä. Aamupartioon lähtevät kissat könysivät ulos pesistään. Myhäilin itsekseni kun näin Surmakynnen astelevan turkki siistiksi suittuna aukiolle. Tänään hän ei joutuisi odottamaan minua tappiin asti, sillä olin jo valmiina.
Varapäällikön keltaisten silmien katse tavoitti minut ja vaistomaisesti korjasin hieman asentoani näyttääkseni edustavammalta. Naaras kohotti yllättyneen oloisena kulmiaan, vaihtoi muutaman sanan parin soturin kanssa ja lähti sitten tassuttelemaan minua kohti.
“Sitä ollaan jo jalkeilla?” hän murahti saavuttuaan kohdalleni.
Nyökkäsin ylpeänä. “Aivan, ja täysin valmiina päivän harjoituksiin”, lupasin.
Arpinen naaras tiirasi minua pitkään, mutta tuhahti sitten ja tokaisi vain:
“Hienoa. Voimmekin lähteä saman tien. Palat varmasti halusta päästä juoksemaan saaliin perässä.”
Katsoin häntä vuorostani yllättyneenä. Saaliin perässä? Enkö pääsisikään näyttämään Surmakynnelle uusia, hieman toispuoleisesti hiottuja taistelutaitojani?
Nielin pettymykseni ja kirin jo aukion toiselle puolelle asti ehtineen mestarini kiinni. Sentään osasin saalistaa. Pitkistä jaloista oli aina ollut etua, mikäli puhuttiin riistaeläimen perässä poukkoilemisesta tai pentutarhassa ajanvietteeksi pidetyistä nopeuskilpailuista. Minun pitäisi vain osata vakuuttaa Surmakynsi ilmiömäisistä taidoistani saadakseni häneltä edes jonkin sorttista kunnioitusta osakseni.
“Missä me saalistamme?” tiedustelin hänen viereltään. Naaras jatkoi matkaa, eikä vilkaisutkaan minuun päin. Otin hieman etäisyyttä tuohon ja huokaisin hiljaa.
Ehdittyäni jo luulla, ettei varapäällikkö vastaisi koskaan epätoivoiseen yritykseeni saada informaatiota tulevasta tehtävästäni, hän avasikin yllättäen suunsa ja puhui: “Menemme joelle. Sen lähellä on yleensä aina paljon riistaa, joten siitä ei pitäisi olla pulaa.”
Nyökkäsin ensin vähän, kunnes tajusin, ettei naaras näkisi minua selkänsä takaa ja ynähdin jotakin epämääräistä ilmoille viestittääkseni tuolle kuunnelleeni ja ymmärtäneeni yskän.
Saavuttuamme joen tuntumaan, Surmakynsi päätti laskea minut yksin liikkeelle painotettuaan ensin jyrkästi sitä, että minun pitäisi palata samaan paikkaan ennen aurinkohuipunhetkeä saaliin kanssa tai ilman. Jos se minusta oli kiinni, palaisin saaliin kanssa.
Olin hortoillut ympäriinsä jo hyvän aikaa, löytämättä yhtäkään eläintä. Kärsivällisyyteni oli kovalla koetuksella pahnatessani nietoksissa eteenpäin. Nälkäkin alkoi jo olla, eikä kestäisi kauaakaan kun aurinkohuipunhetkikin jo koittaisi. Tuottaisin taas pettymyksen mestarilleni.
Kuin itse Pimeyden Metsä oli vastannut rukouksiini törmätessäni tuoreisiin jäniksen jälkiin. Ehkä toivoa ei sittenkään olisi vielä menetetty. Kiristin tahtiani ja yritin saada jossakin edelläni pötkivän pitkäkorvan kiinni vielä ennen kuin minun pitäisi palata sovitulle tapaamispaikalle.
Lopulta löysin jäniksen kököttämästä pensaan juurella. Se nakerteli jotakin hyvin keskittyneen näköisenä, eikä tuntunut huomanneen saapumistani. Hyvä vain, tämä kävisi paljon helpommin niin minun kuin senkin kannalta.
Viritin aistini saalistusvalmiuteen ja lähdin liikkumaan saalistani kohti varovaisin, harkituin askelin. Juuri kun jänis tajusi valpastua, oli jo liian myöhäistä, sillä olin ehtinyt iskemään kynteni sen kylkiin. Se pyristeli hädissään ja yritti päästä karkuun, mutta lujitin mieleni ja iskin hampaani sen niskaan vääntäen ne nurin. Eläin lopetti rimpuilun ja valahti hampaisiini hervottomana.
Palasin Surmakynnen luokse raahaten saalistani silminnähtävän tyytyväisenä. Naaras nyökkäsi hyväksyvästi ja antoi minulle sitten luvan lähteä takaisin leiriin.
Leirissä laskin saaliini tuoresaaliskasaan ja katselin ympärilleni mietteliäänä, ehkä jopa vähän seurankaipuussa.
//Tällane pätkä, saa jatkaa xd
//456 sanaa
