Karhutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Karhutassu”, Surmakynnen käskevä ääni palautti minut takaisin maanpinnalle. Olin uppoutunut omiin ajatuksiini niin syvästi, etten ollut huomannut varapäällikön lähestyvän minua. Korjasin hiukan asentoani ja kohtasin naaraan keltaisten silmien läpitunkevan katseen.
”Tässä näin”, koin tarpeelliseksi ilmoittaa, vaikka tiesin mestarini kykenevän näkemään minut ilman erillistä informaatiotakin.
”Sovimme Rapakynnen kanssa pitävämme yhteisharjoitukset. Hae Taivastassu ja tulkaa sitten uloskäyntitunnelille”, Surmakynsi ohjeisti lyhyesti. Hänen häntänsä piiskasi ilmaa kärsimättömän oloisena, mistä tiesin, että hommaisin itselleni vain vaikeuksia, jos asettuisin tämän asian kanssa poikkiteloin.
”Hyvä on. Tulemme mitä pikimmiten”, sanoin vikkelästi, ennen kuin naaras ehtisi kyllästyä odotteluun, ja suuntasin nukkumapaikoille. Matka ei ollut pitkä, sillä olin istunut viettämässä aikaa ihan oppilaiden pesän edustalla Surmakynnen ilmaantuessa paikalle.
Pesä oli muutamaa nukkuvaa oppilasta lukuun ottamatta tyhjä. Onneksi yksi näistä nukkuvista oppilaista oli etsimäni kissa. Seisahduin kerälle käpertyneen naaraan vuoteen viereen. Hän näytti olevan sikeässä unessa, enkä ollut varma, mikä oli soveliain tapa herättää hänet. En pitänyt useimmista ikätovereistani, mutta Taivastassu vaikutti ihan mukavalta, ja jos osaisin käsitellä häntä oikein, voisi minulla tulevaisuudessa olla yksi uusi liittolainen puolellani.
”Taivastassu”, sihahdin hiljaa. Pyrin pitämään äänentasoni alhaisena, jotten herättäisi muita. Puhtaanvalkean oppilaan korva värähti, mutta tämä ei herännyt.
”Taivastassu, herää”, koitin uudestaan. Tällä kertaa naaras avasi silmänsä. Taivastassu katsahti minuun unisen näköisenä. Hän kohotti kulmiaan kysyvästi, odottaen selvästikin selitystä nokostensa keskeytykselle.
”Surmakynsi ja Rapakynsi ovat järjestäneet meille yhteisharjoitukset. He pyysivät tulemaan uloskäyntitunnelille niin pian kuin vain suinkin mahdollista”, selitin asiani kiireesti. Oppilas kuittasi kuulemansa nyökkäyksellä ja ryhtyi sukimaan turkkiaan. Sitten hän kipusi ketterästi ylös vuoteestaan.
”Mennäänkö?” tämä kysyi ja vilkaisi minua. Unohduin katsomaan hänen erivärisiä silmiään muutaman sydämenlyönnin ajaksi, kunnes ravistelin itseni hereille ajatuksistani.
Rykäisin nopeasti kurkkuani. ”Mennään.”
Seurasin Taivastassua aukiolle. Rapakynsi ja Surmakynsi odottelivat meitä jo piikkihernetunnelin luona. Surmakynsi näytti hyvin äkäiseltä – olikohan joku piilottanut muurahaisia hänen petiinsä?
”Siinähän te olette”, Rapakynsi maukui hyvin leppoisan oloisesti huolimatta vieressään seisovan varapäällikön kireydestä.
Liikkeelle lähtö tapahtui kaikessa hiljaisuudessa. Kuljimme metsään päin, joten päättelin, että meillä täytyi olla tiedossa kiipeilyharjoitukset. En ollut kovinkaan kummoinen kiipeilijä, mikä ei varmasti tullut yllätyksenä monelle, mikäli osasi katsahtaa kohtuuttoman pitkiin jäseniini. Taivastassu kulki muutaman hännänmitan päässä edelläni. Kirin hänet kiinni parilla hassulla harppauksella.
”Oletko hyvä kiipeilijä?” utelin tältä. Naaras katsoi minua kysyvästi. ”Luulen, että harjoittelemme tänään kiipeilyä”, pohjustin kysymystäni ja nyökkäsin ympärillämme kohoaviin puihin, joita alkoi olla yhä tiheämpään, mitä syvemmälle metsään kävelimme.
//Taivas?
//375 sanaa
