Kärpässointu
Sielukaihon hassut soturijutut jäivät kaihertamaan mieltäni, joten olin hiukan pihalla saapuessamme joen rantaan. Sielukaiho sanoi jotain Muistotassusta ja uimisesta, sitten hän kysyi olinko minä uinut. Vastasin kieltävästi, sillä minulla ei ollut oikein ollut mitään syytä mennä vielä jäätävän kylmään veteen.
Silloin Sielukaiho päätti, että minun täytyisi kokeilla heti paikalla ja työnsi minut veteen. Polskahdin naama ja etutassut edellä hyytävään veteen. Sen kylmyys sai minut lamaantumaan hetkeksi.
Sielukaiho oli valinnut melko huonon paikan työntää joku veden varaan. Tassuni eivät ylttäneet pohjaan ja räpiköin hetken ennen kuin onnistuin saamaan kuononi veden pinnalle.
Jouduin hetken aikaa tasoittamaan hengitystäni ennen kuin pystyin paikantamaan tummaturkkisen naaraan ja uimaan takaisin rannalle tämän luokse. Tavoitin käpälilläni maan ja nousin vedestä litimärkänä. Ravistelin vedet turkistani – haluaisin ajatella, että tahallaan – suoraan ystäväni päälle.
“Hei!” hän huusi ja loikkasi taaksepäin. Hänen äänessään oli huvitusta ja närkästystä. Eri suuntiin osoittavat tunteet saivat minut hämmentyneeksi ja räpyttelin vain silmiäni paikoillani seisten.
En tiennyt miten minun olisi kuulunut reagoida Sielukaihon temppuun. Tekivätkö ystävät tälläisiä juttuja toisilleen tuosta vain?
“Haluatko sinä uimaan?” kysyin rauhallisesti Sielupentua katsoen.
//Sielu?
