Kärpässointu
Seisoimme hiljaa kumpikin jotakin odottaen. En tiennyt mitä Sielukaiho odotti, mutta minä odotin tämän tekevän jotain. Ehkä hän odotti samaa? Mitä minun kuuluisi tehdä?
“Pitääkö minun nyt heittää sinut veteen?” kysyin aidosti tietämättömänä. Sielukaihon ilme vaihtui huvittuneisuudesta hämmästykseen, sitten hän virnisti.
“Yritä vain!” hän haastoi ja röyhisti rintaansa. Mietin hetken, mutta päätin sitten vain tehdä sen. Kai myöntävä vastaus tässä tapauksessa oli oikeasti myöntävä vastaus eikä yksi niistä ihmeellisistä harhautuksista, joita klaanitoverini välillä tekivät.
Nojauduin tassut edellä kohti naarasta, mutta tämä pisti vastaan. Kurtistin kulmiani, mutta Sielukaihon ilme käski jatkaa. Heittäydyin koko painollani tätä vasten ja kieräytin meidät molemmat yhtenä suurena karvakasana veteen.
Tällä kertaa sen kylmyys ei säikäyttänyt minua, sillä olin kokenut sen jo. Tassuni haparoivat pohjaa ja yletin siihen tällä kertaa helpommin. Sielukaihokin tupsahti pian vettä valuvana rinnalleni veden uumenista.
Loikkasin uudelleen tähän kiinni ja painoin molemmin tassuin tämän pään veden alle. Tämä leikki oli hauska, ajattelin, kun ahdoin Sielutassun naamaa syvemmälle. Pieni kikatus pääsi suustani.
//Sielu?
