Katajanoki
Kirjoittaja: Käärmis
Uiveloyö oli mahtanut kuulla mutinani. Ihme salakuuntelija. Eikö hänellä ollut omia ajatuksia ajateltavaksi? Huiskaisin häntääni tiukemmin kehoani vasten ja katselin taivaalta tippuvia hahtuvia samalla, kun kuuntelin puolella korvalla kuinka Uiveloyö seposti siitä, miten hänen mielestään klaanissa ei ollut tarpeeksi tilaa olla yksin.
Naaras kysyi saarnansa jälkeen minulta pakoilinko minäkin ulkona muita klaanin kissoja. Hymähdin vain myöntäväksi vastaukseksi. Olin alkanut jo uppoutua kovasti kuvitelmiini siitä, miten Virtausklaanissa oli varmasti tilaa kaikille olla ja miten siellä oli tarpeeksi rauhaa olla omissa maailmoissa aina vähän väliä.
Palasin pian takaisin maan päälle. Vilkaisin ylös kiven päälle. Näin vain häivähdyksen Uiveloyöstä, kun hän makasi kiven päällä. Hän näytti alhaalta katsottuna niin paljon ylpeämmältä ja hienommalta kissalta. Niinkin paljon paikka saattoi vaikuttaa asiaan. Ehkä se oli syy miksi päälliköt yleensä puhuivat korkeammalta; jotta he olisivat karismaattisempia.
“Haluatko päälliköksi?” töksäytin naaraalle yllättäen. Kysymys tuntui tönköltä, mutta minun suustani ei kyllä muutenkaan runoja sadellut. Jos kysyttävää oli, sama se oli kysyä suoraan. Miksi ihmeessä sitä pitäisi kamalasti kierrellä ja pidentää. Sillä vain tuhlaa vähitellen kaikkien aikaa.
//Uivelo?
