Katajanoki
Kirjoittaja: Käärmis
Söin tuoresaalista isäni kanssa yhdessä. Hän istui minua vastapäätä ja näin hänen tuijotuksestaan, että hän selvästi halusi sanoa jotain. Se halusinko kuitenkaan kuunnella häntä oli aivan oma kysymyksensä.
“Kuules, Katajanoki, olen hieman ajatellut”, Syöksyaskel aloitti. Vilkaisin isääni kulmieni alta samalla, kun mutustin jakamaamme lintua. Saatoin vain pelätä sitä, mitä isän sanat olivat tuleva.
“Olet nätti ja voimakas naaras. Olet perheemme täydellinen tähti. Minusta sinun tulisi ryhtyä etsimään omaa kumppaniasi ja tehdä perheellemme jatkoa. En tahtoisi antaa tätä tehtävää turhakkelle-” jolla hän viittasi Hierakkapilveen “- vaan jollekin, joka todella voisi jatkaa sukuani – tarkoitan siis sukuamme – tyylillä ja voimalla”, isä naukui ja lukitsi sinisen katseensa minuun. Pysyttelin hiljaa, ilme värähtämättäkään. En halunnut antaa isäni nähdä, mutta mielessäni mylvi. En tiennyt halusinko edes kumppania, saatika sitten pentuja! Kuolonklaanin kissat eivät olleet mikään suosikki valikoimani.
Nyökkäsin vain isälle vastaukseksi ja jatkoin linnun nautiskelua – tai ainakin yritin, koska isäni kommentti oli vienyt ruokahaluni.
Yritin ulkoilla siinä toivossa, että saisin ajatukseni pois sekamelskastaan. Kuinka saisin löydettyä itselleni kumppanin, joka olisi edes siedettävä?
Uiveloyö ilmestyi näkökenttääni. Hän liukui joen jäällä, joka sai minut miettimään, millaista olisi elämä Virtausklaanissa jään peittäessä jokea ja estäessä kissoja kulkemasta maan ja veden välillä. Toki eivät Virtausklaanin kissat kyllä erityisemmin kulkeneet maalla, joten kai heidän elämänsä jatkuisi melko normaalisti.
Yhtäkkisesti naaras kysyi minulta olinko vielä kokeillut jäätä itse. Sen päällä kuulemma pääsi lujaa. Ajatus houkutti kyllä, mutta samaan aikaan en tiennyt halusinko kokeilla mennä virtaavan veden yläpuolella. Jos jää rikkoontuisi, putoaisin kylmään veteen, ja sieltä ei varmaankaan olisi paluuta.
“Eihän se mene rikki?” kysyin epäluuloisena ja kurotin kaulaani hieman jäätynyttä jokea kohden. Kovaa kyytiä meneminen kuulosti hyvältä, mutta en halunnut pudota jäihin. Toki silloin minun ei ainakaan tarvitsisi ajatella kumppani asioita sen jälkeen…
Kosketin etutassullani jäätä rannalta ja pohdin oliko hauska todella sen vaaran kelpoinen.
//Uivelo?
//Voit laittaa Uivelon suostuttelee Katajan jäälle myös 😀
