Katajanoki
Nojasin päätäni isäni turkkiin samalla, kun hän jutteli Kyyhkypyrähdyksen kanssa. Entinen mestarini ei juuri kiinnittänyt minuun huomiota, joka kelpasi minulle paremmin kuin hyvin. Sen sijaan isäni vilkaisi minuun ja väläytti lyhyen hymyntapaisen suuntaani ennen kuin siirsi keskittymisensä taas vanhempaan soturittareen.
Vilkuilin ympärilleni hiljaa. Yritin tarkkailla minkälaista porukkaa leirissä kulki sillä hetkellä. Ehkä olisin voinut napata näyn jostain hyvästä kumppanista. Isäni läsnäolo vain muistutti minua hänen ehdotuksestaan jatkaa perhettämme. En tiennyt olinko todella tehty pentujen emoksi, mutta ehkä ihmeitäkin voisi tapahtua.
Nousin tassuilleni ja venyttelin hieman raajojani valmiina poistumaan paikalta. Syöksyaskel vilkaisi minuun pikaisesti ja heilautti hännällään heipat ja jatkoi sitten vain keskustelemista Kyyhkypyrähdyksen kanssa. Kuulin, kuinka heidän keskustelunaiheensa siirtyi saman tien minun oppilas aikoihin, kun poistuin takavasemmalle. Isä halusi tietää tarkalleen millainen olin ollut, vaikka olisi jo luullut hänen kuulleen kaiken sen jo useaan otteeseen aiemminkin jutellessaan entisen mestarini kanssa.
Huomasin mahdollisuuteni siirtyä syrjempään ja antaa tuomitsevan katseeni taas haravoida kaikkia Kuolonklaanin kissoja sitä varten, jos joku sattuisikaan kiinnittämään huomioni edes pienesti. Klaanissa oli vain harmittavan vähän viehättäviä kissoja, joka teki tehtävästäni hankalamman.
Pian huomioni kiinnittyi kuitenkin tätiini, Rosmariinikynteen. Hän siirtyi myös sivummalle ja jäi polkemaan maahan polkuja, kun käveli edestakaisin piilossaan. En ollut puhunut hänelle koskaan paljoa, mutta ehkä tämä sitten olisi tilaisuuteni lähentyä muidenkin perheenjäsenten kanssa. Lisäksi muistini mukaan hänellä taisi olla kumppani, joten voisin kysellä häneltä neuvoa kumppanin etsimiseen niin sulavasti kuin ikinä saattaisin.
Hiippailin hiljaa harmaan naaraan luokse ja vilkaisin pikaisesti hänen vinksahtanutta häntäänsä. Se toi hänen ulkonäköönsä todella persoonaa. En tosin voinut sanoa oliko se huonolla vai hyvällä tavalla.
Rosmariinikynsi ei ollut huomannut tuloani. Hän näytti yllättyvän, ehkä jopa säikähtävän, kun tulin tiedustelemaan, mikä hänellä oli vialla. Sen jälkeen hän aloitti sepittämään, kuinka hänen jonkinmoinen erityistehtävänsä oli mennyt pieleen, mutta jos totta puhuttiin, en keskittynyt lähes lainkaan siihen, mitä hän oikeasti sanoi.
“Toisinaan asioita ei ole tehty toimimaan”, totesin laimeasti ja huomasin tätini sinisen katseen nauliutuneen minuun.
“No ei selvästi olekaan! En voi ymmärtää, kuinka näin pääsi tapahtumaan!” naaras kiihkosi ja katsoin häntä vain tavanomainen neutraali katse kasvoillani. Joko voisin kysyä kumppanuudesta?
“Miksi sinä olet täällä varjoissa piileksimässä muutenkaan?” harmaa soturi kysyi minulta ja kohautin vain lapojani vilkaisten isäni suuntaan. Tahdoin olla hänelle mieliksi, mutta en vain osannut. Lisäksi en tiennyt tahtoisiko Rosmariinikynsi ylipäätään auttaa minua. Toisaalta, milloin minä olin muka välittänyt muiden mielipiteistä?
“Kuinka saan kumppanin?” kysyin vain suoraan. Uiveloyö oli antanut oman kantansa asiaan, joten nyt voisin ottaa lisää näkökulmia.
//Rosmy?
