Katajanoki
Kirjoittaja: Käärmis
Seurasin Uiveloyötä katseellani, kun hän tassutti ohitseni joen reunalle tuijottelemaan veteen. Olisikohan nyt hyvä aika ottaa jalat alle ja lähteä livaskaan? En ollut aikeissa avautua satunnaiselle soturille klaanistani Virtausklaanista ja kaikesta siitä, mikä sai minut näyttämään aivan seinähullulta.
Pysyin edelleen hiljaa, kun hän kysyi minulta, miksi olin puhunut vedelle, kun ei uskonut väittämääni siitä, etten ollut puhunut kellekään. Olisin toivonut, että paikalle olisi tullut joitakuita muitakin, jotta olisin voinut livetä paikalta helpommin, mutta nyt kun olimme paikalla aivan kaksi, tilanne olikin hieman hankalampi.
Lähdin hiljalleni ottamaan taka-askelia, jotta voisin paeta paikalta, ennen kuin naaras alkaisi painostaa minua enemmän selittämään puhumistani joen äärellä. Voisin ehkä karata, ennen kuin hän huomaisi niin minun ei tarvitsisi puhua asiasta. Ehkä hän unohtaisi asian, eikä enää kyselisi minulta siitä myöhemmin. Saisin taas olla itsekseni rauhassa omien asioideni kanssa. Niiden asioiden, joita en halunnut myöntää edes omalle perheelleni.
Kun hiippailin vähitellen pois, yhtäkkiä Uiveloyön katse porautui minuun. Hiirenpapana! Sinne meni sulava poistumiseni.
“Minne olet menossa?” tummanharmaa soturi kysyi minulta. Vilkaisin häntä nopeasti uudelleen lapani ylitse ja otin vielä yhden askeleen edespäin.
“Saalistamaan”, valehtelin. Ajatukseni oli ennemmin etsiä jokin hiljainen paikka, johon menisin piiloon kaikkia. Siellä voisin jutella paremmin mielikuvitusystävieni kanssa ilman, että joku keskeyttäisi minut uudelleen.
//Uivelo?
