Katajapentu
Kirjoittaja: Sirius
Katajapentu hyppäsi pentutarhan toiseen päähän. ”Untuvapentu, hyvä heitto!” Katajapentu huudahti. Untuvapentu hymyili Katajapennulle. Katajapentu muotoili sammalesta pallon ja heitti sen Untuvapennulle. Untuvapentu koppasi sen sulavasti. ”Ei kai se haittaa, vaikka me vähän pelataan.” Katajapentu ajatteli. ”Emo, Katajapentu heitti pallon!” Untuvapentu kertoi. ”Enkä! Itse aloitit!” Katajapentu ulahti. ”Älkää riidelkö. Kumpikin oli syypää tähän. Keksikää jotain muuta.” Höyhenhalla naukui. ”Joo emo.” Untuvapentu naukui. Katajapentua ärsytti. Miksi missään ei saanut tehdä mitään? Aina piti olla kiltisti. Jos ei ollut, menetti asioita. Katajapentu katseli, kuinka Untuvapentu lähti leikkimään Hahtuvapennun kanssa. Katajapentu potki hiekkaa ja heittelehti vuoteessaan. Yhtäkkiä hän keksi: piilosta! ”Tulkaa ulos!” Katajapentu huudahti. ”Ei, teillä täytyy olla joku mukana!” Höyhenhalla esti. Katajapentu pysähtyi ja mulkoili emoaan. ”Päästä meidät, emo! Ei meille mitään tapahdu.” Katajapentu valitti. Höyhenhalla näytti miettivältä. ”Leiri on uusi teille. Te tarvitsette mukaanne kuningattaren.” Höyhenhalla totesi ykskantaan. ”Kyllä me jo osataan!” Katajapentu kivahti. ”Ei me olla enää niitä vastasyntyneitä pikku pentuja, jotka olivat siellä metsässä!” Höyhenhalla vilkuili nolona ympärilleen. Katajapentu tajusi: hän oli paljastanut heidän salaisuutensa. Kuitenkaan kukaan ei vaikuttanut välittävän siitä. ”No minä menen heidän kanssaan.” Mäntyviiksi sanoi. ”Ei sinun tarvitse.” Höyhenhalla sanoi Mäntyviikselle ystävällisesti. ”Totta kai menen, sehän on minun tarkoitukseni. Olla pentujen kanssa. Kyllä minäkin näitä pentuja rakastan.” Mäntyviiksi vastasi. Höyhenhalla nyökkäsi, mutta vilkaisi Katajapentuun äkäisenä. Katajapentu käänsi katseensa. ”Jee!” Untuvapentu ulahti ja pomppi ulos pentutarhasta. Hahtuvapentu tuli perässä, hieman vaitonaisena. Katajapentukin käveli ulos. Katajapentu ryntäsi siskojensa viereen. ”Leikitäänkö?” Katajapentu kysyi. ”En halua leikkiä kanssasi.” Untuvapentu sanoi. ”Ei ole kivaa saada vihaa emolta.” Hahtuvapentukin myönsi. Katajapentua alkoi harmittaa. Sehän tästä vielä puuttui, että Hahtuvapentu ja Untuvapentu alkaisivat olla vihaisia hänelle! ”Leikkikää sitten keskenänne. Minä etsin parempaa seuraa!” Katajapentu huudahti. Katajapentua ärsytti. Oli tosi ärsyttävää, että hänen mukaansa lähti vain siskot! Heillä ei ollut mitään käsitystä Katajapennun mielipiteistä! Salamanteri sentään oli ollut samanlainen ja yhtä rohkea kuin hänkin. Hahtuvapentu ja Untuvapentu olivat taas vain samanlaisia. ”Eivät yhtään minunlaisiani.” Katajapentu ajatteli.
”Untski, Mänty tai Höpö?”
