Katajatassu
Kirjoittaja: Käärmis
Tassuni kuljettivat minut ulos oppilaiden pesästä leiri aukiolle. Hento tuuli pörrötti turkkiani ja vähäiset pienet sadepisarat tipahtelivat kuonolleni hellästi. Taivaalla tummat pilvet lupailivat madollisesti kovempaa sadetta, ehkä jopa ukkosta.
Ennen kuin ehdin sen tarkemmin miettiä, mitä tekisin aukiolla, tunsin maan tassujeni alla värähtelevän lähenevien askeleiden mukana. Kerkesin tuskin edes kääntää päätäni, kun huomasin jo tutun lämpimän hajun leijuvan kuonollani.
”Hei katajatassu! Miten sinulla on mennyt? Oletko käyttänyt hyvin mestarisi kanssa? Hah, miksi edes kysyn sinähän olet kuuliainen etkö olekin katajatassu? Siitä on aikaa, kun viimeksi juttelimme vai mitä?” emoni nauku tuntui täyttävän leirin. Ja niin hiljaisuus aukiolla oli rikkoontunut.
“Niin”, naukaisin hiljaa ja nyökkäsin emolleni. Kokeilin levittää naamalleni hienoisen hymyn, koska emon innokkuus jutella kanssani oli jotenkin hellyyttävää. Kuten hän olikin sanonut, siitä oli ollut jo hetki, kun olimme viimeksi kunnolla jutelleet emoni kanssa.
“Kuinka voit?” kysyin varovasti emolta ja johdatin häntä hieman lähemmäs leirin laitaa, koska siellä oli kuivempaa emmekä olleet siellä kenenkään tiellä. Emo oli ollut hieman alakuloisen oloinen siitä lähtien, kun olimme Hierakkatassun kanssa päässeet oppilaiksi. Hän olisi kai halunnut viettää enemmän aikaa kanssamme. Mutta minkäs minä tiesin. Voisi olla, etten ollut ymmärtänyt tilannetta lainkaan oikein. Se oli minulle jopa melko tavallista.
//Kamo?
