Katajatassu
Kirjoittaja: Sirius
Pikiturkki asteli edelläni. ”Harjoittelemme tänään metsästystä yhdessä siskojesi ja heidän mestariensa kanssa.” Pikiturkki maukui. Nyökkäsin. ”Miten metsästetään? Opetatko sen asennon?” kysyin häneltä. Pikiturkki kehräsi. ”Kaikki aikanaan, Katajatassu.” tämä totesi. Hypin paikallani. Kävelin metsässä rauhallisesti. Viime kerralla emme vielä olleet menossa Kuulammelle päin, mutta Pikkukaaos oli luvannut, että voisimme käydä siellä joku päivä. Untuvatassu ilmestyi viereeni. ”Moi, Untuvatassu!” tervehdin. Valkoinen naaras huiski hännällään. ”Hei vaan. Lehtituuli pakotti minut ja Hahtuvatassun siivoamaan vielä klaaninvanhimpien makuualuset.” naaras tuhahti. Pyörittelin päätäni. ”Pikiturkki ei käskenyt minua siihen. Saimme lähteä jopa etuajassa!” vastasin vilkaisten häntä harmistuneesti. Untuvatassu tuhahti. ”Epäreilua. Pikiturkki on paljon ystävällisempi. Lehtituuli sitä paitsi käski minut eilen poistamaan klaaninvanhimpien turkista punkit! Mikään ei ole kauheampaa kuin punkkihommat.” tämä vastasi seuraten samalla lintua. Hahtuvatassu kiirehti luoksemme Pikkukaaos edellään. ”Mihin ihmeeseen jäit?” tiedustelin.
”Pikkukaaos jäi juttelemaan jonkun kanssa.” Hahtuvatassu henkäisi vastaukseksi. Kiirehdin eteenpäin, sillä halusin olla ison tammen luona ensimmäisenä. Pikkukaaos oli käskenyt meitä menemään sinne, kun olimme syöneet. Kun saavuin sinne, seisoivat Pikiturkki ja muut mestarit jo paikalla. ”Suvaitsette vihdoin saapua. Missä Hahtuvatassu ja Untuvatassu viipyvät?” Lehtituuli kysyi hieman epäkohteliaasti. Pudistelin päätäni. ”En tiedä. Kai he tulevat kohta.” vastasin nielaisten. Ei kai Lehtituuli ollut suuttunut? Mutta, tiesin että hän osasi olla vähän äreä. Eivät siskoni vaikeuksiin joutuisi. Lehtituuli katosi pensaikkoon. Tassutin Pikiturkin luokse. Kolli vilkaisi minua vaivihkaa. ”Eivät kai he joudu pulaan?” kysyin hiljaa.
”Eivät he tuommoisesta joudu.” mestarini vastasi. Yhtäkkiä Lehtituuli ilmestyi esiin Hahtuvatassu ja Untuvatassu mukanaan. Valkoiset naaraat vilkuilivat toisiinsa pelokkaina. Pohdin, mitä Lehtituuli oli heille mahtanut sanoa. ”Nyt, kun kaikki ovat koossa, opetamme teille saalistusasennon.” Pikiturkki sanoi reippaasti. Kiiruhdin Hahtuvatassun viereen. Minun teki mieli kysyä tältä, mitä oli tapahtunut, mutta Hahtuvatassu siirtyi vaistomaisesti Untuvatassun viereen. Jäin pettyneenä omalle paikalleni. Seurasin, kuinka Lehtituuli opetti asentoa. Naaras asettui pitkäksi vatsalleen. Hän hiipi tassut ylhäällä ja pää alhaalla. Sitten hän kiersi Pikkukaaoksen kerran. ”Tältä se asento näyttää. Kokeilkaa te sitä. Me arvioimme.” Pikkukaaos neuvoi ja lähti kiertämään meitä. Asetuin vatsalleni ja yritin matkia Lehtituulta. Vatsakarvani hipoivat maata. ’Tassut ylhäälle…pysy kyyryssä….’ ajattelin yrittäen pysyä tasapainossa. Katsoin, kuinka siskoillani meni. Hahtuvatassu pysyi pystyssä hyvin. Untuvatassu hiipi hitaasti häntä ympäri. ’Osaan minäkin!’ kiivastuin. Tassutin kyyryssä ympäriinsä. Pikiturkki tuli luokseni. ”Hyvä asento, Katajatassu! Vähän voisit taivuttaa etutassujasi, ja koukistaa takatassuja.” tämä neuvoi ja seurasi, kuinka yritin tehdä sitä. Taivutin etutassuni eteen ja keinahdin oikealle. Yhtäkkiä mätkähdin maahan. Nousin ylös multaa pudistellen. Kukaan ei näyttänyt huomaavan. Huokaisin mielessäni helpottuneena ja jatkoin harjoittelemista.
”Nyt ollaan harjoiteltu jo tarpeeksi. Voitte nousta. Nyt yritämme vaanimista. Eli siis, Untuvatassu, Katajatassu, te menette tuonne pensaikkoon. Hahtuvatassu taas, menee tuonne.” Lehtituuli sanoi osoittaen hännällään saniaispensasta. Kiiruhdin Untuvatassun kanssa pensaaseen. Seurasin tarkasti, mitä Pikiturkki seuraavaksi näytti. ”No niin, eli siis minä olen tässä. Te yritätte saada minut yllätettyä. Lehtituuli ja Pikkukaaos menevät teidän taaksenne, neuvomaan teitä.” mestarini sanoi. Nyökyttelin ja paloin halusta päästä jo vaanimaan. Pikkukaaos tuli taakseni. Lehtituuli pujahti saniaisiin. Pikiturkki kääntyi selin meihin. ”Hyökätään. Hiivitään hänen taakseen ja hypätään.” käskin. Untuvatassu pudisti päätään. ”Minä menen Hahtuvatassun kanssa. Teemme yllätyshyökkäyksen.” hän supatti ja siirtyi lähemmäs Hahtuvatassua. ’Aivan niin. Ihan totta! Olen minäkin tässä.’ ajattelin vihaisena. Päätin harmistuksestani huolimatta tehdä hyökkäyksen. Hiivin hitaasti, saalistusasennossa Pikiturkin hännän juureen. Hyppäsin ilmaan ja ulahdin. Pikiturkki käännähti nopeasti. Nousin pystyyn. ”Hyvä yritys. Sinun täytyy yrittää oikeasti yllättää minut, vaikka kampata minut. Ja, kun vaanit, ei saa päästää ulahduksia tai muuta, muuten saalis lähtee karkuun.” Pikiturkki maukui. ”Yritetään uudestaan.” Tällä kertaa oli Hahtuvatassun ja Untuvatassun vuoro. Seurasin, kuinka he hiipivät hänen taakseen. Sitten Hahtuvatassu syöksähti, ja kamppasi Pikiturkin. Untuvatassu loikkasi pensaaseen Hahtuvatassun viereen. Pikiturkki nousi ylös. ”Tuo oli hyvä!” hän huudahti.
”Untski?”
