Kaurispentu
Makasin jossain pehmeässä, ja ihmettelin muutosta, joka oli tapahtunut hetki sitten. Aiemmin olin ollut jatkuvasti jossain lämpimässä paikassa. Nyt minulla saattoi olla myös kylmä. Myös edessäni oli jokin, jolta sain vatsani täyteen lämmintä nestettä. Olio piti minut myös lämpimänä.
Tömp, tömp. Tunsin kuinka minua potkaistiin kylkeen vähän väliä. Joskus potkuja tuli tiheästi toisinaan niitä tuli harvoin. Nyt taas sain useita potkuja lähes perä perään. Suustani pääsi pieni miukaisu, jolla yritin tälle toiselle selittää, ettei tilanne ollut minusta mukava.
Tunnuin elävän sumussa. Korvani kuulivat erikoista puhetta ja mau’untaa, mutta äänen lähdettä oli vaikea paikantaa. Haistoin myös erilaisia hajuja. Sen nesteen joka lämmitti vatsaa tunnistin jo heti. Joskus iso olio liikahti ja olin hämmentynyt. Eikö sen tarkoitus ollut tuottaa nestettä minulle ja sille toiselle joka minua aina potki?
Pian silmäni avautuivat hitaasti, mutta avautuivat kuitenkin. Tunsin kuinka silmäni vuotivat ja jouduin sulkemaan ne uudelleen. Niin kirkasta!
Samalla minua alkoi kuitenkin kiinnostaa, sillä äsken tapahtunut oli minulle täysin uutta ja hyvin vieras ajatus, että näin eteeni.
Avasin silmäni uudestaan ja huomasin olleeni täysin väärässä. Pesä oli suorastaan pimeä. Pientäkään valon häivää ei ollut. Tai ehkä pieni. Huomasin suuressa seinämässä aukon josta tunki läpi hienoinen valon kajastus. Mitä kauemmin norkoilin sitä enemmän valo lisääntyi.
Minua alkoi kiinnostaa mistä valo oli peräisin joten lähdin möngertämään reikää kohti.
Hetken kuluttua huomasin, että jalat joilla olin painanut nestettä olivat allani niin, että saatoin nousta niiden päälle. Päätin kokeilla ideaani ja onnistuin pienesti huojuen nousemaan. Mitä ylemmäs nousin sitä enemmän horjahtelin. Katsoin kohti valoa. Uusi kitisevä ääni, sai minut kuitenkin kääntämään pääni takaisin olioon ja siihen toiseen, joka minua potki.
Toinen oli olion vieressä ja oli päästänyt äänen. Ja kun katsoin tarkemmin olio näytti melkein minun tassuiltani. Tassuni olivat vain vaaleammat. Kun keskittymiseni herpaantui kaaduin maahan vatsalleni ja kimeä ääni karkasi suustani.
Olio havahtui ja avasi silmänsä. Tuon kasvoille tuli hymy.
Olio nuolaisi päätäni hellästi ja siirsi minut takaisin vatsansa juureen.
”Kaurispentu sinulla ei ole kiire on aika varhaista” olio sanoi.
”Minua kiinnosti valo olio” kerroin.
Katsoin taas valon suuntaan. Se oli entistäkin voimakkaampi ja toi pesään valoa. Nyt huomasin jotain mitä en ollut huomannut pimeässä. Kauempana oli samanlainen peti jossa lojuin, mutta pedillä makasi toinen minua isompi, mutta eliöön verrattuna pienikokoinen kissa.
//Aika tönkköä tavaraa, koska en oo ennen kirjoittanut näin pienellä pennulla
Author: Sarifiina
Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.