Kaurispentu

Valkoturkkinen naaras jolla oli hopean harmaita laikkuja tuli luokseni. Eli se kissa jota olin tuijottanut, kun olin huomannut, että pesässä oli muutakin.
”Hei!” tervehdin takaisin.
”Minä olen Sirupentu” naaras kertoi.
”Kimalaistoive, menen ulos leikkimään” Sirupennuksi kutsuttu naaras sanoi oliolle.
Katsoin oliota tarkemmin ja tämä oli tassujeni värinen naaras kissa, jota Sirupentu oli kutsunut Kimalaistoiveeksi.
Olio nyökkäsi ja naaras katosi aukkoon josta tulvi kirkasta valoa. Yhtäkkiä minua alkoi haukotuttaa ja väsyttää kamalasti! Samalla päässäni pyöri useita kysymyksiä.
”Kimalaistoive?” oli ensimmäinen kysymykseni. Olin luullut naarasta olioksi!
”Minä olen emosi Kaurispentu” naaras selitti lämpimällä äänellä.
Emo? Naaras oli minun emoni ja minulle hyvin tärkeä!
Potkaisu sai minut vinkaisemaan.
”Miksi möykky potkii?” oli seuraava kysymykseni.
”Seljapentu on veljesi” Emo selitti ja Nyökkäsin.
Valtava haukotus karkasi suustani.
”Nyt kuitenkin sinun pitää alkaa nukkua Kaurispentu” naaras sanoi.
Nyökkäsin ja suljin silmäni painautuen veljeäni ja emoani vasten.

Avasin silmäni, valo loisti yhä siitä aukosta sisään. Sirupentu ei ollut palannut vieläkään. Olin virtaa täynnä ja halusin vihdoin selvittää mistä valo oli peräisin. Nousin uudestaan tassuilleni. Olin ylpeä itsestäni kun en huojunut yhtä paljon mitä viime kerralla. Nostin yhden tassuni ilmaan ja laskin sen takaisin alas pois pediltä jossa olin nukkunut.
Olin nostamassa toista tassuani kun kaaduin naama edellä alas.
Vinkaisin ja nenääni sattui. Pehmeä häntä työnsi minua takaisin kohti petiä. Näin emon ja tämä nosti minut takaisin.
”Sinulla ei ole kiire” naaras totesi.
”Mutta minua kiinnostaa mistä valo on peräisin!” sanoin.

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.