Kaurispentu

Avasin silmäni virkeänä hyvin nukutun yönjäljiltä. Seljapentu vieressäni alkoi myös heräillä haukotuksen kera. Emomme oli jo hereillä ja pesi turkkiaan puhtaaksi. Nousin horjahtaen istumaan ja tunsin kuinka emon karhea kieli alkoi sukia selkääni pitkin. Veljeni alkoi tapansa mukaan harjoitella kävelyä kaatuen heti ensimmäisen askeleen jälkeen. Katseeni kiinnittyi kuitenkin pentutarhan suuaukkoon, joka rapisi. Olin ensimmäisistä hetkistä lähtien halunnut tutkia valoa joka tunki suuaukosta sisään. Tällä kertaa sisään tunki Sirupentu suussaan riistaa. Hän pudotti sulkia täynnä olevan otuksen emolle ja meni omalle paikalleen syömään toista.
Olin niin ajatuksiini vaipunut, että seuraavan kerran kun katsoin Sirupennun paikalle tämä ei ollut siellä. Valo joka tunki ulos pesästä sai minut jälleen kerran kiinnostumaan ja tällä kertaa halusin vihdoin nähdä sen mistä valo oli peräisin.
”Emo voimmeko mennä pentutarhan ulkopuolelle?” Suustani karkasi.
Emo hätkähti hieman ja pudisti sitten päätään tiukasti kun ymmärsi mitä olin sanonut.
”Ei olisitte toisten jaloissa, mennään myöhemmin”
”Mutta emo minäkin haluan nähdä mennään! Me luvataan olla nätisti vai mitä Kaurispentu?” Seljapentu liittyi puheeseen.
Nyökyttelin päätäni ponnekkaasti vahvistaakseni veljen sanoman todeksi.

En voinut uskoa onneani. Olin vihdoin päässyt pois pentutarhasta ja saanut tietää mistä valo oli peräisin! Istuin pentutarhan edessä. Seljapentu haisteli kaikkia hajuja, mutta minua se ei olisi voinut vähempää kiinnostaa juuri nyt. Emo oli kertonut valon olevan peräisin komeasta auringosta, jota ei saanut katsoa. Kuvittelin kuinka lämmintä auringossa olisi, jos jo täällä oli näin lämmin ja kuuma. Harvoin vaivuin näin ajatuksiini ja olisin normaalisti varmasti tutkinut hajuja veljeni rinnalla, mutta nyt olin täysin uponnut miettimään lämpöä jota aurinko soi meille samalla kun antoi valoakin.
Havahduin kysyvään ääneen, joka oli suunnattu minulle. En ollut ollenkaan kuullut mitä Sirupentu sanoi joten katsoin tätä anteeksipyytävästi.
”Anteeksi mitä sanoit?” kysyin vaimeasti.
”Miltä tuntuu olla ensimmäistä kertaa pentutarhan ulkopuolella?” Naaras toisti sanansa.
”En tiedä” Ynähdin pienesti.
Olin niin ajatuksiini uppoutunut etten ollut tajunnut seikkailla ja tutkia. Nyt minua alkoi kaduttaa. Nousin ylös horjuen ja otin varovaisen askeleen kohti veljeäni. Nyt alkaisin tutustua tuoksuihin, joita veljeni oli tutkinut ja alkaisin nauttia tilanteesta.

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.