Kaurispentu

Hypähtelin innoissani Seljapennun perässä. Jahtasimme sammalpalloa, joka vieri aina karkuun kun pystyi. Sirupentu ei halunnut leikkiä kanssamme, jonka jälkeen naaras oli kadonnut riistakasalle varmaan puhumaan jollekulle. Yllättäen jokin tömähti päin kylkeäni ja tietysti se oli Seljapentu.
”Lopeta!” sanon närkästyneenä.
”Enpäs lopeta!” Seljapentu sanoi ja tämän silmien kiille kertoi leikistä.
Pian minäkin innostuin ja loikkasin hyvin kömpelösti päin Seljapentua. Seljapentu kuitenkin horjahti vähän varmaan sen takia, että yritti väistää iskuni. Lopulta vilkaisin taas sammalpalloon ja lähdin pienet käpälät viuhuen sitä kohti. Kuulin töminää takaani joka kertoi Seljapennun jahtaavan minua. Olin pallon luona ensimmäisenä. Seljapentu kuitenkin loikkasi päälleni kaataen minut ja sai pallon itselleen.
”Ihan epäreilua!” vinkaisen ja katson turkkiini johon oli kertynyt hiekkaa ja muuta sotkua.
”Eipäs ole!” Seljapentu vinkaisi ja alkoi rikkoa palloa pienillä kynsillään.
”Seljapentu!” vingun katsellen sammalsilppua joka pallosta jäi jäljelle.
”Tapoin saaliin!” Veljeni kuitenkin iloitsi.
”Eli siis tuhosit sammalpallon silpuksi!” Väitän pörhistäen likaista turkkiani.
Kaikkien voimieni takaa ryntäsin leikillä Seljapennun kimppuun. Sain tämän kömpelösti kaadettua mutta kuitenkin niin että myös veljen turkki oli sekaisin ja likainen.
”Seljapentu! Kaurispentu tulkaa tänne olette sottaisia!” Heti kun kuulin emon äänen käännyin ympäri ja lähdin tämän luo.
Emo ei paljoa viettänyt aikaa kanssamme ja se harmitti minua. Silti naaras aina hymyili meille ja oli turvallinen hahmo jonka lempeydestä sai pieniin naarmuihin suojaa.
”Mitä?” kysyin kallistaen päätäni.
Emo otti minut tassujensa väliin ja alkoi puhdistaa turkkiani. Seljapentu naurahti huvittuneena vierestä.
”Seljapentu sinun vuorosi on seuraavana teidän pitää olla tiptop!” Emo sanoi ja Seljapentu lopetti nauramisen siihen.

Pian selvisi syy sille miksi meidän piti olla tiptop kunnossa. Korppitähti hyppäsi Litteäkivelle ja kutsui klaanin koolle. Minä, Seljapentu ja Sirupentu astuttiin esiin. Sirupentu nimettiin ensimmäisenä ja hän sai mestarikseen Lieskakajon. Seljapentu sai seuraavana nimensä ja mestarinsa.
”Kaurispentu tästä hetkestä lähtien aina siihen hetkeen saakka kun ansaitset soturinimesi sinut tunnettakoon Kauristassuna! Mestarisi on Hiilihammas!” Korppitähti kuulutti.
Viimein olin oppilas!

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.