Keijukainen
Kirjoittaja: Elandra
Aaltotassu oli viimeinkin palannut tähän hetkeen, ja keksinyt jopa ihan hyvän suunnitelman. Kesken keskustelun katseeni nauliutui tummanruskeaan kissaan, joka oli astunut sisään piikkihernetunnelista. Tyrskytassu oli huomannut minun juttelevan muille, eikä näyttänyt olevan tulossa luoksemme.
”Minä myös”, vastasin lisäten sitten, ”en tiedä, pitäisiköhän minun kertoa Tyrskylle.”
Varistassu siristi silmiään ja käänsi katseensa omani mukana Tyrskytassuun, joka maleksi nyt tuoresaaliskasan liepeillä etsien syötävää.
”Entä jos hän tahtookin mukaan? Neljä kissaa on ihan liikaa”, Varistassu totesi päätään pudistellen. Voi, miten pettynyt olinkaan. Väänsin surkean ilmeen kasvoilleni ja nyökkäsin.
”Ehkä minun täytyy pitää tämä sitten omana salaisuutenani. Kerron hänelle sitten huomenna”, valehtelin. Ei, en todellakaan kertoisi Tyrskytassulle mitään, ellemme jäisi kiinni. En luottanut häneen lainkaan, ja ihan hyvin hän voisi mennä juoruamaan jollekin ja hoitaa meidät ongelmiin.
”Itse asiassa minun pitää ehkä nyt mennä hänen luokseen, ettei hän ala ihmetellä mitään. Tavataan pesän takana ennen partion lähtöä”, totesin pikaisesti ja nousin ylös. Hyvästelin Aaltotassun ja Varistassun hymyillen, jonka jälkeen lähdin tallustelemaan kohti rakasta kumppaniani. Väänsin ylipirteän hymyn kasvoilleni, kun Tyrskytassu huomasi minut.
”Voi miten ihanaa, että olet taas leirissä!” hihkaisin ja painoin pääni kissan turkkiin.
Asetuimme yhdessä istumaan syrjäiseen nurkkaan, kuten meillä oli tapana. Olimme hyvin lähekkäin, sillä niinhän kumppanit yleensä olivat.
Sitä seuraavia tapahtumia en olisi koskaan osannut odottaa. Tai no kun tarkemmin miettii, niin olisihan minun pitänyt. Mäihä ei ollut taaskaan totellut käskyjäni, ja hän oli ilmestynyt Kuolonklaanin leiriin. Hän oli valehdellut nimekseen Leopardi, ja keksinyt aivan järjettömän selityksen niin sanotusta nimestään. Eikä kolli tietenkään suostunut kertomaan, miksi hän oli tullut leiriin. Kierteli vain ja vastaili ihan typerästi.
”Sinä et sitten tunne meitä, emmekä me sinua!” tiuskaisin hiljaa, hymy edelleen kasvoillani. Sitten huomasin Punatähden lähestyvän.
”Hauska tutustua, Leopardi. Kenties meistä tulee vielä oikein hyviä ystäviä”, totesin kovaan ääneen leveästi hymyillen, niin että Punatähtikin vilkaisi minua. Sitten päällikkö kutsui Mäihän luokseen. Käännyin Tyrskytassun puoleen, kun kaksikko oli kadonnut kaatuneen kuusen taakse.
”Miksi tuon pitää aina pilata kaikki?” kysyin turhautuneena.
//Tyrskyläinen tai Mäihyli?
// 316 sanaa
