Kettupentu
Kirjoittaja: Arkkitehti
Kettupennun katse kiersi melko tyhjää leiriä, Varispentu ja Tuhkajuova leikkivät jollain sammalpallolla, taivas oli täynnä tummanharmaita, raskaita pilviä ja pari soturia lähtivät pois leiristä, varmaankin isolle seikkailulle.
“Kohta sataa lunta, aivan varmasti”, kuului niiskaus pennun takaa, Luminenä! Harmaanvalkea kolli hyppäsi jaloilleen ja loikki vanhemman kissan luokse, alkaen kehräämään äänekkäästi. Klaaninvanhin naurahti hiljaa ja katseli hetken innoissaan olevaa Kettupentua, mutta käänsi huolestuneen katseensa pian takaisin taivaalle.
“Miksi olet surullinen lumesta?”, pentu kysyi hämmentyneenä ja istui lähelle Luminenää, hänestä huokui lämpöä. Vanhempi oli hetken hiljaa.
“Lehtikato on rankkaa aikaa meille vanhoille kissoille, nivelet särkevät ja usein on liian kylmä kävelyille. Parantajallakaan ei ole helppoa, monet yrtit ovat paksun lumen peitossa ja jos jotain löytyy, se on kuihtunut kuoliaaksi.”, tummanruskea kissa selitti värisevällä äänellä, ei Kettupentu tuollaista tarinaa ollut olettanut! Pentu odotti isoja lumikasoja, jossa voisi leikkiä muiden kanssa piilosta sekä lämpimään pesään nukahtamista pitkän päivän jälkeen. Ei hän ajatellut kylmyyttä tai kaiken kuolemista. Lehtikato ei ollutkaan niin kiva.
“Mutta sinulla ei ole mitään hätää pikkuinen, sinusta pidetään huolta”, Luminenä lohdutti, kun näki kuinka hiljaiseksi Kettupentu oli mennyt ja nuolaisi toisen otsaa hellästi.
“Saat niin paljon riistaa kuin tarvitset ja voit tulla viereeni nukkumaan jos on kylmä”, rauhallinen ääni kertoi ja nämä sanat saivat nuoremman kissan hymyilemään. Kettupentu mietti vievänsä klaaninvanhimmalle isoimman saaliinsa tai muita lahjoja ja yllätyksiä sitten kun hänestä tulee oppilas. Aaltopentu ja Tattipentu pääsivät jo oppilaiksi! Nuoren kissan ajatukset hyppivät aiheesta toiseen.
Taivaalta alkoi leijailemaan valkoisia hiutaleita alas, yksi niistä laskeutui pennun kuonolle ja tuo aivasti. Pian huolet katosivat hiljalleen pois Kettupennun mielestä, samalla tavalla kuin nämä aikaiset lumihiutaleet sulivat maahan, ja nuori kissa oli hyppimässä ja pomppimassa saadakseen näitä hassuja hiutaleita kiinni. Harmaa häntä innostuksesta heiluen, hän lähti tassuttelemaan ympäri leiriä, etsien parhainta paikkaa mistä voisi vaania lumihiutaleita.
Kettupentu jäi kaatuneen kuusipuun lähelle katselemaan taivasta ja muita klaanilaisia, täristen hieman kylmästä. Pentu oli hämmästynyt tästä kaikesta, vaikka ei sitä halunnutkaan näyttää.
//312 sanaa
