Kirsikkapentu

524 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirsikkapentu nyhti ruohoa innoissaan. Hiilihammas oli pyytänyt häntä auttamaan Laikkuturkin yrttien keräämisessä, mutta pieni pentu oli keksinyt heti paljon paremman idean. Hän tietysti keräisi tuoretta syötävää! Ne parantajanpesästä löytyneet olivat olleet ihan nahistuneita ja kuivia. Ei kukaan haluaisi syödä sellaisia! Se oli varmaankin se syy miksi ne olivat maistuneet niin pahalta. Kirsikkapentu oli jälleen niin ylpeä itsestään. Ehkä hänestäkin tulisi parantaja! Se olisi varmasti niin hauskaa. Kirsikkapentu repi kuuraista ruohoa ja nielaisi muutaman palasen. Paljon parempaa! Kirsikkapennun teki mieli syödä sitä enemmänkin, mutta hän oli nyt tärkeällä tehtävällä. Kirsikkapentu oli jo lähdössä kiikuttamaan saalistaan Laikkuturkin pesään, mutta sitten hän näki jotain hienoa ja isoa. Suuri, punainen kasvi pönötti hänen vieressään. Mustavalkea pentu ei tiennyt mikä se oli, mutta aivan taatusti jokin tärkeä! Siinä oli vielä hienoja valkoisia pilkkujakin. Kirsikkapentu laski ruohonkorret maahan ja päätti maistaa sitä. Kirsikkapentu kurottautui haukkaamaan pienen palasen ja katseli hätääntyneenä ympärilleen. Yök, niin pahaa! Voisiko hän sylkäistä sen? Ei, kyllä parantajien pitäisi pystyä maistamaan kasveja. Lopulta Kirsikkapentu sai nielaistua sen, mutta hänen oli pakko yökkiä kieli pitkällä muutaman kerran. Hirveää! Mutta niin oli Laikkuturkin pesästäkin löytyneet yrtit. Naaras irrotti tuntemattoman kasvin. Painava, naaras ajatteli harmistuneena. Kirsikkapentu nappasi ruohotupon suuhunsa ja lähti pyörittelemään punavalkoista mönttiä kohti parantajanpesää. Kauas Kirsikkapentu ei kuitenkaan ehtinyt päästä, kun Hiilihampaan kauhistunut huuto kiiri hänen korviinsa.
“Kirsikkapentu! Ethän syönyt tuota, sano että et syönyt?” Hiilihammas syöksähti paikalle ja laskeutui pennun tasolle. Kirsikkapentu tuijotti ukkiaan säikähtäneenä.
“Parantajien pitää maistaa yrttejä!” Kirsikkapentu kuitenkin miukaisi ja yritti jatkaa matkaansa pesälle. Hiilihammas kuitenkin pysäytti hänet.
“Laikkuturkkikin olisi varmasti maistanut”, pentu puolustautui. “Mutta se oli pahaa.” Kirsikkapentu ei ymmärtänyt miksi tästäkin oli noussut näin kova haloo. Hänhän oli vain maistanut sitä, ei mitään sen kummempaa. Vai oliko yrttien tilanne niin vakava, että sekin oli pois sairailta kissoilta. Voi ei! Naaraalla oli todella kova kiire ryhtyä auttamaan Laikkuturkkia.
”Minusta tulee parantaja, niin minulla on kiire”, Kirsikkapentu miukui ja puski Hiilihampaan ohitse väkisin. Hänellä oli paljon tehtävää! Hänen olisi siivottava pesä ja sitten hänen olisi vietävä yrttejä muille kissoille ja sitten… No, Laikkuturkki varmaankin kertoisi mitä hänen pitäisi sitten tehdä. Jotain hienoa varmasti! Kirsikkapentu jatkoi kasvin pyörittämistä ja lopulta sai sen ruohonkorteineen pesän sisälle. Pentu pudisteli käpäliään ylpeänä ja alkoi katsella yrttejä. Mikähän nyt oli mikäkin? Kirsikkapentu ei ollut varma. Voisikohan hän vain laittaa ne samaan kasaan? Pian Laikkuturkki Hiilihammas perässään kiirehti pesään ja nosti pennun ilmaan. Kirsikkapentu miukaisi säikähtäneenä, miksi hänet nyt koko ajan nostettiin ilmaan? Hän osasi kyllä itsekin kävellä!
”Kirsikkapentu, älä koske mihinkään noilla tassuilla, jos olet koskenut tuohon sieneen”, Laikkuturkki naukaisi ja laski pennun kauemmaksi. ”Anteeksi, en minä tarkoittanut olla epäkohtelias. Kirsikkapentu, tiedätkö sinä mikä tuo sieni on?”
Kirsikkapentu ravisteli päätään. Sieni, mikä kumma on sieni? Hän ei ollut edes kuullut koko sanaa. Laikkuturkki tiesi niin paljon eikä naaraspentu voinut olla ihailematta vanhempaa kollia. Kirsikkapentu halusi olla kasvaessaan yhtä fiksu!
”Mikä on sieni?” naaras kysyi hämmentyneenä. Hän oli luullut sitäkin yrtiksi! Toisaalta, muut yrtit kyllä näyttivät aivan erilaisilta. Tämä oli kuitenkin kasvanut ruohikossa, joten hän oli olettanut niiden kuuluvan samaan sarjaan. Naaraan pää oli kuitenkin nyt aivan pyörällä kaikista uusista sanoista ja Kirsikkapentu pyllähti jälleen maahan. Hän rapsutti kylkeään ja koputti päätään tassullaan mietteliäänä. Oppiminen oli niin rankkaa!

Author: Aura

Kirjoittaja: Aura