Höyhenhalla
Kirjoittaja: Saaga
Haukottelin väsyneenä. Olin vasta herännyt mutta tuntui kuin en olisi nukkunut lainkaan. Leppävarjo nukkui omalla makuusijallaan parin makuusijan päässä minusta. Olimme riidelleet viime iltana aivan tyhmistä asioista. Hahtuvatassu oli tullut luokseni riitamme jälkeen ja jutellut niinkin arkisista asioista kuin ystävistä. Oppilaana jokainen asia tuntui niin suurelta mutta silti se oli pientä. Hahtuvatassu oli kaunis – aivan minun näköiseni – rakastin häntä. Untuvatassu meni milloin missäkin ja jostain syystä olimme etääntyneet toisistamme, kun olin ruvennut viettämään aikaa Leppävarjon kanssa. Leppävarjo ei hyväksynyt pentujani, sillä he olivat puoliverisiä. Tiesin, että hankkisin tuon harmaaraidallisen kollin kanssa vielä pentuja mutta nyt ei ollut sen aika – ei nyt, kun sota vallitsi klaaneja ja mitä vain saattoi tapahtua milloin vain. Toivoin vain, että Hahtuvatassu ja Untuvatassu eivät kärsisi sodan takia.
Nousin makuusijaltani ja venyttelin. Tassutin parin nukkuvan soturin ohi Leppävarjon luokse. Kurkotin koskettamaan nenälläni kollin korvaa. Hengitykseni pörrötti hänen korvakarvojaan ja katselin, kun toisen silmät rävähtivät auki ja pupillit suurenivat, jotta hän näkisi soturien pesän hämärässä.
Aamu oli varmasti vasta valjennut, koska metsä oli viileä. Aamuaurinko ollut vielä noussut puiden päälle lämmittämään metsän asukkeja. Kuljin partion mukana kohti Kujakissayhteisön vastaista rajaa. Minut olisi määrätty partion johtoon, jos en olisi hankkinut itselleni rangaistusta päästämällä Toivetassua juoksemaan ukkospolun ylitse. Tilanne ei ollut mennyt niin kuin Lumikkoviiksi oli sen nähnyt ja olin hiukan ärtynyt hänelle väärien tietojen levittelemisestä mutta mennyt oli mennyttä eikä sille mahtanut enää mitään. Olihan Lumikkoviiksi ollut tietenkin huolissaan ja luullut, että hänen parhaan ystävänsä poika oli kuollut. Emme tienneet vieläkään missä Toivetassu meni tai oliko hän edes elossa, sillä hänestä ei oltu kuultu tapahtuman jälkeen. Katselin Untuvatassua, joka kulki edelläni. Hän oli osa syy rangaistustani mutta en koskaan ollut katunut enkä tulisi katumaan hänen syntymäänsä. Hahtuvatassu, Untuvatassu ja Salamanteri olivat paras asia, mikä minulle oli tapahtunut sitten Jupiterin tapaamisen jälkeen. Olin niin pettynyt Katajatassuun tällä hetkellä, etten voinut edes ajatella häntä raivostumatta. Henkäisin ja loikin Untuvatassun rinnalle.
“Hei”, nau’uin lempeästi.
//Untuva?
