Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Kylmäliekille viimeiset kuut olivat olleet tietyllä tapaa helpottavia. Jääviilto oli siirretty Eloklaaniin vahtimaan eloklaanilaisia, joten kolli oli saanut ensimmäistä kertaa elämässään hengähtää rauhassa. Hänestä tuntui kuin hänen harteiltaan olisi poistunut suuri painolasti ja hänen hengitystiensä olisivat avautuneet ensimmäistä kertaa. Kylmäliekki tunsi itsensä jopa onnelliseksi, vaikka ei uskaltanutkaan vielä täysin olla oma itsensä. Kolli ei kuitenkaan enää käyttänyt kaikkea aikaansa veljeään mielistellen ja varjoissa hiippaillen. Totta kai Kylmäliekki rakasti Jääviiltoa ja teki kaikkensa toisen onnen eteen, mutta kai hän ansaitsi myös edes yhden pienen hetken, jossa hän tunsi onnea? Kylmäliekin päivät tuntuivat välillä jopa hieman tyhjältä, kun hänellä ei ollut Jääviiltoa maisemissa koko aikaa. Kolli nukkui Eloklaanin leirissä, vaikka kävikin satunnaisesti kotileirissään. Ensimmäistä kertaa Kylmäliekin piti elää myös itseään varten, joka oli hänelle myös suoraan sanottuna kummallista. Savunharmaa kolli ei ollut tottunut tälläiseen. Kylmäliekin häntä heilahteli puolelta toiselle hieman varautuneesti. Henkäystähti oli määrännyt Kylmäliekin vartoimaan panttivankeja yhdessä Sulkavirran ja Hohtosulkan kanssa. Sulkavirta oli Henkäystähden tytär ja oli palannut muutamia kuita takaperin seikkailultaan tiineenä. Naaras oli lopulta synnyttänyt kollipennun, joka oltiin nimetty Lokkitassuksi. Parhaillaan kyseinen Lokkitassu olikin Eloklaanissa vahtimassa eloklaanilaisten kuolonklaanilaistumista. Kylmäliekki ei tosiaan ollut täysin varma siitä mitä mieltä hän oli Eloklaanin sopeuttamisesta Kuolonklaaniin. Savunharmaa soturi halusi kuitenkin luottaa päällikkönsä arviointikykyyn, kolli osaisi varmasti tehdä oikeat päätöksensä. Ja millainen soturi kyseenalaistaisi oman päällikkönsä tekoja? Kolli värähti ajatuksesta, että hän saisi rangaistuksen tai hänen asemansa huonontuisi. Vaikka kaikesta huolimatta hänen kävi kuitenkin hieman sääliksi Mesitähteä, Liljatuulta ja Leimusilmää. Heillä oli taatusti kasoittain läheisiä, jotka olivat todella huolissaan kolmikosta. Kylmäliekki kuitenkin muistutti itselleen, että se ei ollut hänen vastuullaan. Hänelle oli annettu tehtävä ja se oli juuri nyt hänen ainoa vastuunsa. Kylmäliekin keltaiset silmät kääntyivät uteliaana Sulkavirran puoleen. Mitäköhän mieltä naaras oli tämän hetkisestä tilanteesta? Ei Kylmäliekki kuitenkaan viitsinyt kysyä Sulkavirran mielipidettä suoraan. Naaras ei ollut kollille tuttu ja toinen oli Henkäystähden tytär, joten toinen saattaisi jakaa Kylmäliekin kaikki sanomiset isälleen hänen silmän välttäessä.
“Kaunis päivä tänään”, Kylmäliekki pohdiskeli hyväntuulisena ääneen ja avasi suunsa heti uudelleen:
“Kaipaatko sinä Lokkitassua? Tilanne on meille kaikille kummallinen, mutta sympatiani on kyllä täysin teidän puolellanne, keiden läheinen kissa on määrätty Eloklaaniin vahtiin.”
//Sulka?
