Lammikkoloikka

Ulkonäkö

Ulkonäöltään Lammikkoloikka on kuin ilmetty isänsä. Hänen turkkinsa on samaa sävyä oleva, eli naaras on vaaleanharmaa kissa savunharmaalla tabbykuviolla. Sen lisäksi hänen rintansa, hännänpäänsä, tassunsa ja kuononsa ovat vaaleita, kuten isällään. Lammikkoloikan silmät ovat sinivihreät ja hänen kasvojaan koristaa kylmä katse. Naaraan silmien ympäryksiä koristaa emoltaan perityt kuviot. Lammikkoloikan nenä on persikanpunainen, anturoissa on rusehtavia täpliä. Kooltaan naaraskissa on emonsa tapaan pienikokoinen ja tapaakin kulkea aina ryhdikkäästi näyttääkseen hyvältä. Naaras on rakenteeltaan tanakka ja voimakas. Lammikkoloikan turkki on lyhyttä ja sileää. On harvinaista nähdä Lammikkoloikan hymyilevän ja siihen todennäköisesti vaaditaan Tuhkajuovan kehuja. Siispä hänen ilmeensä on usein vakava.

Luonne

Lammikkoloikka on vakava ja rauhallinen naaraskissa. Häneltä ei liikene huumorintajua hirmuisesti ja hän ei jaksa hassutella ylimääräisiä. Hänestä jokainen Kuolonklaaniin syntynyt kissa on syntynyt palvelemaan klaaniaan ja se on jokaisen kissan tärkein tehtävä. Erittäin uskollinen Kuolonklaanille ja Pimeyden Metsälle. Kunnioittaa päällikköään ja päällikön käskyjä jokaisessa tilanteessa niitä kyseenalaistamatta. Naaras ei katso kovinkaan hyvällä ylimääräisiä temppuiluja klaanitovereiltaan. Naaraalla on rautaiset hermot ja häntä on hyvin vaikea suututtaa. Suuttuessaankaan hän ei räjähdä, vaan hoitaa sen hillitysti, kuten muutkin asiansa. Lammikkoloikka on uskollinen perheelleen ja klaanilleen, juonittelija hän ei ole. Lammikkoloikka pyrkii pysymään kaikissa tilanteissa asiallisena eikä näytä innostustaan mitenkään erityisesti. Lammikkoloikalla on pientä kilpailuhenkeä, hän pyrkii täydellisyyteen ja haluaa olla paras soturi. Naaraalla on taipumusta perfektionismiin ja hän pyrkiikin asioissa täydellisyyteen. Lammikkoloikka ei turhia tunteile tai hempeile, vaan toimii asioissa rationaalisesti. Rakastaa perhettään, vaikka ei sitä osoitakaan lempeillä sanoilla. Suhtautuu klaanin ulkopuolisiin ja erakkosyntyisiin kissoihin halveksuvasti. Ei pidä niitä oikeina sotureina tai hyväksy niitä klaaniin. Ei pidä mielipiteestään hirveän suurta meteliä tai korosta sitä, vaan tulee kuraveristenkin kanssa toimeen mukisematta. Lammikkoloikan selvästi heikoin kohta on hänen emonsa. Tuhkajuovaan hän luottaa oikeastaan sokeasti ja on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen emolta arvostusta, huomiota ja hyväksyntää.

Menneisyys

Lammikkoloikka syntyi Kuolonklaaniin, emolleen Tuhkajuovalle ja isälleen Henkäystähdelle lehtikadon alun aikaan.