Lampiväre
Kirjoittaja: Auroora
Lampiväre säikähti siskonsa suoraa kysymystä. Tietysti hän oli osannut jo murehtia siitä, että Lätäkkölempi ja Lammikkoloikka pääsisivät perille paitsi hänen tunteistaan Kortetassua kohtaan, myös siitä, että hän oli auttanut eloklaanilaisia pelastusretkellään. Naaras oli kuitenkin toivonut, ettei niin kävisi, ja pitänyt sitä jopa todennäköisenä.
Parantajan pesä ei tarjonnut Lampiväreelle pakoreittiä. Hänen haavojaan kivisti edelleen, vaikka Hehkuaskel olikin levittänyt niihin jotain rauhoittavaa salvaa ennen kuin oli huolellisesti käärinyt ne hämähäkin seittiin. Soturi ei noin vain voisi astella pesästä ulos. Sitä paitsi, se se vasta epäilyttävältä olisi vaikuttanut.
Oikeastaan Lampiväre oli harkinnut kertovansa teostaan siskoilleen. Asia painoi hänen mieltään joka hetki, ja soturi uskoi tunnustuksen auttavan. Hän ei ollut varma, katuiko eloklaanilaisten auttamista. Hän oli tehnyt kaiken Kortetassun vuoksi, mutta loppujen lopuksi naaras oli kuitenkin joutunut jättämään eloklaanilaiskollin taaksensa. Kortetassu etsisi kumppanin klaaninsa naaraiden joukosta, perustaisi perheen ja unohtaisi, että kuolonklaanilainen nimeltä Lampiväre oli koskaan ollut olemassakaan. Olettaen, ettei tämä ollut jo unohtanut häntä.
Toisaalta Lampiväre piti siitä, että oli ollut osa jotain, vaikka se ”jotain” olikin vihollisklaanin jäsenten suunnitelma pelastaa vangittu päällikkönsä ja parantajansa. Hänen teoillaan oli ollut merkitystä. Ennen kaikkea, Lampiväre oli tuntenut olonsa tarvituksi. Ilman hänen apuaan eloklaanilaiset eivät olisi löytäneet vankeja, eikä heidän suunnitelmansa olisi onnistunut. Lampiväre toivoi, että he muistaisivat vielä pitkään, mitä hän oli heidän vuokseen tehnyt.
Lampiväre pudisti päätään ja siirsi välttelevästi katseensa siskonsa huolestuneista silmistä. Hän ei halunnut Henkäystähden tai Tuhkajuovan saavan tietää tapahtuneesta. He olisivat pettyneitä Lampiväreeseen, kenties katkaisivat kokonaan välinsä häneen. Tai, Lampiväre ajatteli pelokkaasti, hänet karkotettaisiin. Asema päällikön tyttärenä tuskin pelastaisi häntä.
”Miksi kuvittelet niin?” harmaa naaras kysyi hiljaa, kieltämättä mutta kuitenkaan myöntämättäkään mitään. ”Olet oikeassa, viihdyin Kortetassun seurassa. Hän oli mukava. Se ei tarkoita, että olisin halunnut auttaa heitä.”
Voisiko hän luottaa Lätäkkölempeen? Jos keneenkään, niin häneen. Salaisuus oli kuitenkin niin suuri, ettei Lampiväre voisi tuosta vain kertoa sitä kellekään.
”Ehkä sinä autoit heitä”, Lampiväre sanoi haastaen ja kohtasi jälleen siskonsa katseen. Hänen syytöksensä oli täysin perusteeton ja suoraan sanottuna älytön, sen hän tiesi itsekin. ”Tai sitten joku muu vartijoista. Tuimakatse tai Leppävarjo. Mitä sinä tekisit, jos saisit tietää jonkun auttaneen eloklaanilaisia?”
//Lätäkkö?
