Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
//PANTTIVANKI
Leimusilmä oli luullut uneksivansa, kun yhtäkkiä aivan Mesitähden näköinen kissa oli tullut hakemaan heitä onkalosta. Parantaja oli seurannut päällikköään ja nuorta kollia ulos, ja hänen silmänsä olivat kostuneet liikutuksesta, kun pitkästästä aikaa hän oli tuntenut tuulen tuivertavan turkkiaan ja märän ruohon kastelevan tassunsa. Kuiden ajan hän oli nähnyt ja tuntenut ympärillään vain multaa ja kiveä, ja hän oli jo miltei unohtanut, miltä ulkomaailmassa näytti ja tuoksui.
Kun hän oli jo ajatellut, ettei olisi voinut olla enää onnellisempi sinä hetkenä, hänen näkökenttäänsä ilmestyi sydäntä riipaisevan tutun näköinen hahmo – Lieskakajo.
”Leimusilmä”, raidallinen soturi kuiskasi tullessaan hänen luokseen ja painaessaan hetkeksi kuononsa vasten hänen poskeaan. Leimusilmän jalat vapisivat ja hän joutui pinnistelemään, ettei olisi ruvennut pillittämään kuin pahainen pentu. Hän ei ollut uskoa sitä todeksi. Lieskakajo, hänen ihana, höpsö Lieskakajonsa, oli oikeasti siinä.
Kun soturi lupasi puhdistaa hänen turkkinsa heidän päästessään kotiin, Leimusilmän rinnasta kumpusi syvä hyrinä. ”Se olisi ihanaa”, hänen onnistui kähistä.
He eivät ehtineet jäädä vaihtamaan kuulumisia pidemmäksi aikaa, sillä heidän oli jouduttava pois vihollisklaanin reviiriltä, ennen kuin heidän pakonsa huomattaisiin. Lieskakajo kulki edellä ja varmisti, että reitti oli selvä, ja Leimusilmä tassutti tiiviisti hänen kintereillään. Parantajan voipunut olo unohtui nopeasti hänen keskittäessään kaikki ajatuksensa kotiin pääsemiseen.
Eloklaanilaiset pysähtyivät vasta omalla puolellaan reviiriä joen ylittävälle kaatuneelle puunrungolle. He jäivät odottelemaan kahta muuta soturia – kuulemma Pohjaharhaa ja Käärmekultaa – sen luokse. Leimusilmä oli liian levoton istahtaakseen alas. Hän imi sisäänsä öisen metsän tuoksuja ja ääniä, nautti siitä vapauden tunteesta, josta hän oli voinut vain haaveilla viimeiset kuut.
”Miten te oikein löysitte meidät?” hän kysäisi hiljaa Lieskakajolta, joka seisoi aivan kylki kyljessä hänen vieressään. ”Tai ylipäätään pääsitte tulemaan meidän luoksemme? Luulin, että kuolonklaanilaiset eivät päästäisi teitä silmistään.”
//Lieska ja muut pelastajat?
