Mesi

Ulkonäkö

Mesitähti on puhtaanvalkea kolli, joka omaa lyhyen turkin. Turkki ei ole kovin paksua, jonka vuoksi Mesitähti palelee herkästi lehtikatoisin. Eloklaanilaisen korvat ja etutassut ovat väriltään vaaleanruskeat. Myös rinnan vasemmalla puolelle ja kollin kuonossa on vaaleanruskeaa. Mesitähden kaulassa on kuolettavasta puremasta tulleet arvet. Niiden lähellä, hieman enemmän vasemmalla on ketun kuolettavasta puremasta tulleet arvet, jotka ovat tulleet ketun alahampaista. Lisäksi kollin otsassa on kolme, kissan käpälästä tulleet arvet.
Mesitähti on keskikokoisen kissan kokoinen. Hänen lyhyt turkkinsa, siro ja kevyt ruumiinrakenteensa saa hänet kuitenkin näyttämään melko pieneltä. Kauempaa kolli saattaisi jopa mennä läpi naaraskissasta. Mesitähden jalat ovat pitkät ja voimakkaat.

Luonne

Mesitähden tärkeimmät ja oleellisimmat luonteenpiirteet ovat ystävällisyys ja oikeudenmukaisuus. Mesitähti uskoo, että jokaisessa kissassa on jotakin hyvää. Hän tahtoo tulla toimeen kaikkien kanssa, myös niiden, jotka ovat satuttaneet häntä tai hänen läheisiään. Mesitähti on myös melkoisen sinisilmäinen. Hän ei tahdo uskoa muiden valehtelevan, joten toisinaan päällikkö luottaa kissoihin, joihin ei pitäisi.
Ennen kaikkea Mesitähti on kuitenkin rakastava kumppani, toveri, isä ja päällikkö. Hän ei toivo mitään pahaa kenellekään, ei edes inhokkikissoilleen. Mesitähti puhuu kohteliaasti jokaiselle ja arvostaa aivan yhtä lailla pentuja, sotureita, klaaninvanhimpia kuin erakoita ja kuolonklaanilaisiakin. Hän ei tuomitse muita ilman hyvää syytä.
Säröjä kollin ystävällisyydessä ja lempeydessä voi nähdä silloin, kun Mesitähti on stressaantunut ja hermostunut. Jos hän joutuu pohtimaan vaikeita asioita pidempään omassa päässään, saattaa kolli vahingossa tiuskaista läheisimmilleenkin jotain. Jos niin kuitenkin käy, Mesitähti osaa pyytää anteeksi ja useimmiten tekeekin sen. Hän on oppinut vuodenaikojen varrella tuntemaan itsensä niin hyvin, että pyrkii aina puhumaan huolistaan lähimmäisilleen, vaikka se olisikin vaikeaa. Mesitähti ei nimittäin halua kaataa omia murheitaan klaanitovereidensa niskaan. Hän haluaisi olla päällikkö, joka kykenee kantamaan murheet ja huolet itsenäisesti kuten päällikön kuuluukin.
Vaikka Mesitähdelle tärkeimpiä ovatkin eloklaanilaiset, hän suhtautuu avoimin mielin myös klaanin ulkopuolisiin kissoihin – myös kuolonklaanilaisiin. Kolli on valmis hyväksymään Eloklaaniin jokaisen, joka tarvitsee turvapaikkaa.
Mesitähden usko Tähtiklaaniin on syvää, eikä sitä voi horjuttaa mikään. Kolli kunnioittaa ja rakastaa esi-isiään koko sydämestään ja se näkyy hänen arjessaankin; Mesitähti kiittää esi-isiään aina saaliista, puhuu heistä hyvää ja jakaa mielellään uskoaan muillekin, muttei ikävästi tyrkyttämällä. Mesitähti hyväksyy myös sen, jos joku ajattelee Tähtiklaanista eri tavalla kuin hän.

Menneisyys

Mesi syntyi emolleen Orkidealle siskonsa Liljan kanssa. He eivät tiedä isästään muuta kuin sen, että hän on kuollut. Orkidea opetti pennuilleen aina Tähtiklaanista.
Orkidea opetti pennuilleen soturin taitoja parhaansa mukaan. Kun pennut olivat kuusikuisia, Orkidea putosi jokeen ja hukkui. Samana yönä Tähtiklaani antoi Medelle ja Liljalle ennustuksen, jossa he tapasivat Minttutassun ensimmäistä kertaa. Ennustuksen mukaan kolmikon olisi tarkoitus perustaa uusi klaani, joka uskoo Tähtiklaaniin.
Mesi ja Lilja eivät aluksi ottaneet unta tosissaan, mutta kun seuraavana yönä Tähtiklaanin jäsenet ilmestyivät taas, he päättivät lähteä matkaan.
Matka oli raskas, ja sen aikana sisarukset joutuivat moniin ongelmiin. He myös kohtasivat Lauhalaukan, kuolonklaanilaissoturin, joka oli eksynyt kotoaan. Lauhalaukka lähti kaksikon mukaan, ja he löysivät matkansa aikana mukaan muitakin uusia ystäviä.
Kuolonklaanin reviirillä Mesi haki yhdeksän henkeään ja sai nimekseen Mesitähti.

Mesitähdestä ja Aurinkokajosta tuli kumppanit ja he saivat neljän pennun pentueen, johon kuuluivat Rastaspentu, Nokkospentu, Kaurispentu ja Karpalopentu. Suhteen alussa Mesitähti koki vahvaa ihastumista Aurinkokajoa kohtaan, ja sittemmin syyllisyyttä, kun ihastuminen ei muuttunutkaan rakkaudeksi. Aurinkokajo oli kuitenkin palavasti rakastunut Mesitähteen, joten kolli ei hennonnut kertoa totuutta, vaan elätteli toiveita omien tunteidensa syttyvän vielä. Hän kuitenkin välitti kumppanistaan kovasti, mutta rakkautta ei vain ollut. Aurinkokajo synnytti Loistopennun. Mesitähti avautui tunteistaan Minttuliekille ja epäonnekseen huomasi hiljalleen ihastuvansa tähän.
Lopulta Aurinkokajo sai tietää, ettei Mesitähti rakasta häntä kumppanina ja naaras päätti lähteä Eloklaanista ja ryhtyä taas kotikisuksi. Loistotassu halusi lähteä emonsa mukaan, joten Mesitähti joutui hyvästelemään poikansa ja entisen kumppaninsa.
Ajan saatossa Mesitähden tunteet Minttuliekkiä kohtaan vain voimistuivat ja kaksikko alkoi virallisesti olemaan kumppaneita keskenään. He saivat hiirenkrovan ajan suurten harjoitusten aikaan kolme pentua; Kärsämöpennun, Talvikkipennun ja Laventelipennun. Klaanista karkotettu Tyrskytassu tovereineen kidnappasi Kärsämöpennun pian syntymänsä jälkeen, eikä häntä ole löydetty. Mesitähti ei siis tiennyt, onko Kärsämöpentu edes elossa.

Monia vuodenaikoja Kärsämöpennun katoamisen jälkeen Mesitähden ollessa kokoontumisessa, Eloklaanin leiriin hyökättiin. Kokoontumisesta palattuaan Mesitähdelle selvisi mitä klaanissa oli tapahtunut ja Eloklaani ajettiin pois leiristään asumaan nummille. Kujakissayhteisö oli liittoutunut Kuolonklaanin kanssa ja päättänyt tuhota Eloklaanin. Henkäystähti ja Kujakissayhteisön johtaja Keijukainen olivat julistaneet sodan Eloklaania vastaan.
Eloklaanin leirissä käytyä alkutaistelua seurasi rauhallinen aika. Mesitähden johdolla Eloklaani siirtyi asumaan nummien eteläosaan erään kukkulan laelle, perustaen sinne väliaikaisen leirin. Sodan rauhallisena aikana suurempia taisteluita ei ollut, mutta rajapartiot kohtasivat usein Kujakissayhteisön ja Kuolonklaanin partioita, jotka syistä tai toisista ottivat yhteen ja syntyi rajakahakoita.